Eilen oli karmean pitkä työpäivä koulutuksineen ja lisäksi vielä illalla kokous. Ehdin kotiin vasta kahdeksan jälkeen päänsärky ohimoilla jyskyttäen. Puhelimessa oli sisareltani kaksi viestiä: "Soita, kun ehdit."
Jotenkin aavistin heti, että nyt ei vauvalla ole kaikki hyvin ja niinhän se oli: Neuvolakäynnillä oli lääkäri kuullut sivuäänen sydämestä ja nivussykkeet olivat heikot. Koska nämä voivat olla oireita aorttaläpän vuodosta, lääkäri laittoi heti lähetteen Tayssiin. Sanoi kyllä, että ei pidä säikähtää, sillä vauvoja on välillä tosi vaikea kuunnella. Silti sydän hyppäsi kurkkuun säikähdyksestä!
Tänään lähdin töiden jälkeen heti katsomaan, mikä on tilanne vauvelin kotona. Minun siellä ollessani sairaalasta soitettiin ja pyydettiin heti lähtemään päivystykseen. Koska isä oli työssä, lähdin sisareni kanssa kärräämään Iikkaa lastenosastolle päivystykseen. Siellä kaikki tapahtui nopeasti ja vauva pääsi heti lääkärin tutkimukseen. Lisäksi otettiin sydänfilmiä, keuhkokuvaa ym. (Kuvassa äiti roikotti vauvaa käsistä röntgensuojat päällään ja hoitaja tuki pyllystä!)
Lääkärin tutkimus jo heti oli huojentava, sillä sivuääntä ei kuulunut ja nivussykkeetkin olivat normaalit. Osastolle kuitenkin otettiin yöksi seurantaan, joka on tosi hyvä juttu. Pikkuiselle laitettiin piuhoja joka puolelle ja sinne se jäi äitinsä kanssa pötköttämään tiukassa kapalossa. Äiti soitti äsken ja kertoi olevansa yötä vanhempien lepohuoneessa, kun huoneessa ei ole sänkyä. Hoitaja on koko ajan vauvan kanssa ja hakee äidin imettämään, kun on tarvis. Ei taida tulla äidille unta silmään!
Kyllä Suomessa pidetään hyvä huoli vastasyntyneistä! Iikankin kohdalla on ollut todella hyvää hoitoa ensimmäisen elinkuukauden aikana. Toivottavasti vain elämä alkaisi normalisoitua ja dramaattiset käänteet jäisivät vähemmälle!
Onneksi kaikki näyttää hyvältä. Ehdimme vain säikähtää pahanpäiväisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti