Viikko vierähti ja kohta on viikonloppukin ohitse. Aika kuluu hurjaa vauhtia, välillä tuntuu ettei perässä pysy.
Viikolla olin työnteon lisäksi sisareni perheessä apuna, kun yrittivät päästä vauvelin kanssa normaaliin päiväjärjestykseen. Toimin yhdistettynä huushollerskana, putkimiehenä, taksina ja roskakuskina.
Viikon säikähdyksistä suurin oli, kun sisareni muutamien kotonaolopäivien jälkeen huomasi, että häneen alkaa nousta kuume. Hän kävi päivystyksessä, sai lääkkeet, mutta kuume vain pysyi sitkeästi korkeana. Synnytyksen jälkeen voi tietenkin niin monta asiaa olla pielessä, että lähdin häntä keskiviikkona viemään päivystykseen uudelleen. Hänen olonsa oli jo niin surkea, että olin itsekin ihan pelosta jäykkänä. Onneksi ottivat hänet suoraan sisälle ja laittoivat antibioottitippaan. Isä jäi hoitamaan puolitoistaviikkoista. Minäkin tarjouduin yöksi, mutta eivät huolineet. Onneksi sisareni toipui nopeasti, kuume laski ja pääsi kotiin pienen luo. Olin niin helpottunut! Arvoitukseksi jäi, mistä kuume johtui, vaikka paljon tutkimuksia tehtiinkin.
Iloista suurin oli, että pikkuisen maksa-arvoja ei tarvitse enää kontrolloida. Valohoito auttoi, väsymys poistui ja vauveli on reipas. Kävin eilen ostamassa läheisestä kaupungista pieniä vauva-asuja, kun hän on niin laiheliini, että kaikki vaatteet tahtovat olla isoja. Löysin pari todella pientä potkupukua, jotka ovat ihan sopivia nyt. Olen myös neulonut pikku tumppuja, kun niitä ei tahdo valmiina saada mistään.
Tänään olin entisen opettajani ja työtoverini hautajaisissa. Niiden jälkeen lähdimme laskemaan verkkoja ja samalla otin kuvia kauniista ruskasta. Se on nyt parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti