Tosin elämänpyörämme jo alamäkeä kiristelee,
mutta ehtooseen on vielä matkaa.
Taidammehan elää vuosia vielä,
hyvinkin huikeasti viisi ja kaksikymmentä,
joka on aika kappale elon tiellä.
(Aleksis Kivi)
Eilen juhlimme syntymäpäiväsankaria, joka täytti 80 vuotta. Paljon vuosia... Osa työn täyteisiä, onnellisia, osa sairauden värittämiä. Eilen kaikki surullinen ja mieltä painava oli taka-alalla ja juhlan täytti ilo siitä, että läheiset läheltä ja kaukaa olivat juhlimassa. Syötiin hyvää ruokaa, katseltiin kuvia eletystä elämästä ja muisteltiin menneitä. Päivänsankari oli pirteä ja hyväntuulinen.
80 vuotta on pitkä aika elämää. Kaikki me emme sinne asti yllä, toiset pääsevät jopa kauemmaksikin. Pirteästä vanhuudesta kuitenkin unelmoimme kaikki. Toisilla se toteutuu, toisilla ei. Onneksi kukaan ei tiedä elämäänsä ennalta, vaan voimme iloita jo nyt siitä, mitä toivomme tulevaisuudelta. Jos kaikki ei toteudu, ei sitten. Mutta etukäteen ei kannata surra. Tuokoon elämä sen, mitä tuo. Uskon, että se on tarpeeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti