Eilen oli seurakunnassamme isovanhempien ja lapsenlapsien minimessu. Hain äitini (mummi) ja Samuelin 2 v.(lapsenlapsi) mukaan ja menimme kirkkoon. Mukana oli Sampalle reppu kirjoineen, vesipulloineen ja kuivattuine karpaloineen.
Samuel käyttäytyi tosi hienosti. Oikeastaan mitään roinia ei olisi edes tarvittu. Hän istui suurimman osan ajasta sylissäni, lauloi hyreksien, laittoi kätensä ristiin rukoiltaessa ja kuunteli ihmeissään urkuja. Myös toisten lasten seuraaminen kiinnosti. Saarna oli näytelty versio ja lopuksi kaikki lapset saivat mennä eteen laulamaan ja soittamaan "Jumalan kämmenellä". Samuelkin seistä törötti eturivissä ja pontevasti heilutti marakassia koko esityksen ajan. Jaana-täti oli tietenkin niiiiin ylpeä!
Sitten tultiin meille kirkkokahville. Samuel jäi leikkimään pariksi tunniksi ja rakensimme palikoista junan, jossa oli kaksi hiirtä kyydissä. Aina välillä Samuel totesi: "No niin!" Sanat ovat vielä kultapaloja ja harvassa, mutta joka viikko tulee jotain uutta. Tämä tokaisu oli viime viikon satoa, samoin runsas ei-sanan käyttö!
Joka kerta minulla käydessään pitää myös katsella ikkunoista kauas näkyvää maisemaa. Voi sitä riemua, kun näkyy autoja tai lintuja! "Brnn, brnn & ti-ti-ti-ti!" kuuluu silloin. Äiti, isi, Anna ja mummu ovat usein käytettyjä sanoja, mutta täti-sanaan kieli ei taivu, ei sitten millään. Odotan kuin kuuta nousevaa!
Aika kului kuin siivillä ja iltapäiväksi poika piti viedä kotiin päiväunille. Meillä oli niin mukavaa!
2 kommenttia:
Pienten kanssa on hyvä käydä kirkossakin ja - mukavaa.
Eikä koskaan tiedä, mitä tapahtuu... Vauhtia ja hauskoja tilanteita!
Lähetä kommentti