Töiden jälkeen lähdin päiväkodista hakemaan itselleni kaverin. Samuel tuli illaksi meille, sillä olen ajatellut hoitaa häntä kerran viikossa, jotta sisareni miehensä kanssa saavat vähän omaa aikaa. Tänään oli minulla ja pikkuviikarilla yhteinen, mukava iltapäivä ja ilta.
Kävelimme päiväkodista meille ja poikkesimme leikkikentällä. Siellä on liukumäki, joka on kovasti Samuelin mieleen. Hississä hän osaa painaa oikeaa nappia ja kävelee isännän elkein tätilään etsimään lelupussia ja työhuoneen pehmoeläimiä. Niiden kanssa kuluikin välipalan jälkeen pitkä tovi.
Pikkukakkostakin katsottiin yhdessä jonkin aikaa, laulettiin, leikittiin sekä piirrettiin. Ensi viikolla maalataan vesiväreillä taulu. Isot siskotkin ovat kaksivuotiaana tehneet minulle omat taideteoksensa ja nyt Samuel liittyy joukkoon.
Hauskaa oli myös seurata kaupungilla kulkevia autoja sekä lenteleviä naakkoja. Yksi haaveri tuli, kun illalla myöhemmin pikkumies kupsahti nurin ja kopsautti vähän päätänsä lattiaan. Onneksi oli matto, joten mitään isompaa harmia ei tullut.
Kun palautin Sampan seitsemän jälkeen kotiinsa, tämä jäi nyyhkimään perääni. Ei edes suostunut heiluttamaan. Voi sentään, miten ihana pikkumies! Ensi viikolla viimeistään tavataan...
2 kommenttia:
Pienten kanssa on mukavaa touhuta. Heidän kanssaan löytää usein aivan uusia asioita, joita itse ei muuten huomaakaan.
Näin on! Sanat eivät oikein riitä kuvailemaan yhteisten hetkien iloisen onnellista tunnelmaa... vaikka tielle osuisi niitä känkkäränkkäpäiviäkin.
Lähetä kommentti