Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat olivat perinteisellä kirkkovenekuoron konserttikiertueella lähikirkossa. Yöt teltassa, päivät soudellen ja välillä konsertteja. Aika hauskaa kuoroelämää!
Konsertti oli mielenkiintoinen. Se sisälsi paljon minulle entuudestaan tuntematonta musiikkia. Arakel Siunetsi, Dmitri Bortnjanski, Kuldar Sink, Lajos Bardos - ihan tuntemattomia nimiä - mutta hienoa kuoromusiikkia. Toki mukana oli myös Sibeliusta, Madetojaa ja Palmgrenia eli tutumpia kappaleita.
"Näetkö, miten kulmikkaat kummut ovat pukeneet päälleen vihreän hunnun,
näetkö, miten vanamot loistavat mättäillään mäntyjen keskellä
ja kelloillaan kutsuvat kesäillan luokseen."
S. Palmgren: En sommarvisa
(suom. Vuokko Ranki)
Kuoro soi hienosti. Pidin laajasta dynamiikasta, nuorista äänistä ja mieskuoronjohtajan huikean pitkästä letistä! Pois lähtiessä kirkon rappusilla kuoro kajautti vielä Karjalaisten laulun yhdessä yleisön kanssa. Oli mukava laulaa yhdessä. Karjalaisia sukujuuria on minullakin, joten tutulta tuntui...
Kirkkotien varrella oli hauskoja hahmoja ja kauniita kurjenkelloja, joita taas keräsin ison kimpun. Nyt niitä on sisällä ja ulkona. Ihmeen kauan kestävät maljakossakin.
Päivä oli ihanan aurinkoinen. Nautin konserttia lukuunottamatta kesästä ulkona auringossa, sillä huomenna taas saadaan sadetta, huokaus!
2 kommenttia:
Tuollaiset konserttimatkat porukalla yhdessä ovat varmaan antoisia ja muistorikkaita esiintyjille ja myös kuulijoille...
Minustakin hieno idea kuorolaisilta
Lähetä kommentti