Pitkästä aikaa söin oikein kunnon tötteröjätskin jäätelökioskilla. Aurinkokin pilkahteli tummien pilvien lomasta.
Istuin annostani nautiskelemaan kioskin pihapiiriin, ja huomasin heti kaksi nakkaa, jotka hivuttautuivat pikku hiljaa lähemmäksi, ihan metrin päähän. Ne olivat mitä ilmeisemmin tottuneet löytämään suuhun pantavaa kioskivieraiden jäljiltä.
Yhtäkkiä kuului kopsahdus: Toinen naakoista nokkasi vieressäni olevaa mansikkarasiaa! Onneksi se oli muovipussissa, muuten olisi marja kadonnut parempiin suihin.
Kyseessä oli varmaan emo ja poikanen, vaikka molemmat olivat saman kokoisia. Kun emo löysi jotain, kiiruhti toinen kovalla äänellä kerjäämään osaa itselleen.
Kovin ovat oppivaisia ja nokkelia nämä varislinnut. Tämäkin kaksikko oli tottunut helppoon ruokailuun, ja olivat varsin rohkeita lähestymisessään. Kuitenkin pitivät minua tarkasti silmällä ja väistivät kauemmaksi heti, kun liikahdin.
Jäätelöseurani oli siis mielenkiintoista. Mainittakoon myös, että vanhan ajan suklaa-vanilja maistui niiiiiiin hyvältä!
2 kommenttia:
Naakat ja varikset kuten harakatkin ovta yllättävän viisaita ja juonia lintuja.
Niitä on hauska seurata!
Lähetä kommentti