Postilaatikkoon oli kolahtanut Virmailan sukuyhdistyksen jäsenlehti. Kuulun isäni puolelta tähän ja tämä suku on varsin laaja. Valtaisa sukupuu käsittää varmaan puolet maakunnan asukkaista.
Padasjoen Virmailan ratsutilan isännästä Heikki Pietarinpojasta (s. n. 1586) polveudun siis minäkin. Sukua on tutkittu paljon, ja paksut sukukirjat on tullut tutkittua tarkasti. Niistä olen laatinut oman, alenevassa polvessa kulkevan sukupuuni, joka ulottuu jopa 1400-luvun lopulle asti.
Kummitytön ja hänen kaverinsa kanssa lähdettiin suvun alkuperäisille maille retkelle ja vierailtiin samalla haudoilla. Kävimme ihan ensin syömässä yhdessä, sillä kummityttö hyppäsi autoon suoraan kesätöistä. Paikan päällä hän osasikin suunnistaa sukuhaudoille ihan itse, vaikka kovin usein ei siellä ole vieraillutkaan. Haudoissa lepää sekä hänen isoisänsä että isoäitinsä vanhemmat ja näiden vanhemmat. Vaarin äidiltä hän on perinyt nimensäkin.
Muistoksi otettiin kuvia ja ihailtiin pitkin hautausmaata olevia kauniita kukka-asetelmia. Poislähtiessä ostettiin vielä "oman maan" mansikoita: Rasioissa oli valtavan suuria ja makeita marjoja.
Paluumatkalla tytöt viihdyttivät minua lauleskelemalla radion hittibiisien mukana. Mikäs oli kuunnellessa, kun molemmat ovat todella hyviä laulajia ja esiintyneet paljon erilaisissa tilaisuuksissa.
Meillä oli mukava sukuretki, sillä aurinkoinen sääkin oli matkalla mukana.
2 kommenttia:
Sukujuhlia on monella suvulla pitkin kesää. Meilläkin on tiedossa sukutapaaminen, mikä on joka toinen vuosi ja sekä miehen että minun samana päivänä ja samana päivänä on myös sukulaistytön häät toisaalla - sukua paljon. Kävin eilen myös suvun haudoilla mökkimatkallani.
Meillä on pieni lähisuku, mutta kaukaisempia sukulaisia pilvin pimein - ainakin sukuyhdistyksessä!
Lähetä kommentti