Tänään saimme nauttia messun jälkeen maittavan lounaan lohikeittoineen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun työn tukemiseksi. Samalla kuulimme tietoiskun paikasta toiminnanjohtaja Tuula Gueissazin ja kurssisihteeri Sari Palomäen pitämänä.
Päiväkumpu on ollut minulle aina rakas paikka. Minut on siellä konfirmoitu ja olin aikoinaan monet kesät rippikoululeireillä isosena 1970-luvun loppupuolella. Tärkeänä muistona mielessä on myös hyvän ystäväni vihkiminen Päiväkummun Riihikirkossa, jolloin sain toimia kanttorina, sekä koulutusviikonloput ja kesäsunnuntain messut.
Oli mukavaa syödä yhdessä, nauttia jälkiruoaksi täytekakkukahvit sekä kuulla ajankohtaisista Päiväkummun asioista. Arpajaispalkintoja oli niin paljon, että ainakin joka toinen arpa voitti.
Kesällä Päiväkummussa järjestetään keskiviikkoiltaisin messuja, joihin ainakin joku ilta aiomme kesällä osallistua. Syksyllä naisten- ja miestenillat ovat olleet suosittuja. Toivottavasti jotkut seurakuntamme nuorista löytäisivät tiensä Päiväkummun ripareille, joista itselläni on niin ihanat muistot.
Kun laulan Riihikirkkohymniä "Maksettu on velkani mun...", ajatukset aina palaavat Längelmäveden rannan maisemiin Päiväkummun leppoisaan ilmapiiriin.
2 kommenttia:
Päiväkumpu on minunkin nuoruuteni paikka. ja Riihikirkko etenkin.
Rukousaiheena nuo nuoret, jotka löytäisivät tiensä sinne.
Lähetyslounaita taitaa olla ollut tänään monissa seurakunnissa. Olin minäkin sellaisella.
Kirjoittaessani Päiväkummusta muistin, että se on sinullekin tuttu ja rakas paikka.
Monesti on hauskaa maailmalla liikkuessa törmätä ventovieraisiin "päiväkumpulaisiin", jotka tämän toteamuksen jälkeen ovatkin jo aivan tuttuja!
Lähetä kommentti