Joka kesä olemme käyneet mökkiseurakunnan kesäasukkaiden kirkkopyhässä. Kirkko on taajaman ulkopuolella kauniissa niemessä järven rannalla. Tällä kertaa oli erityisen mielenkiintoista mennä paikalle, sillä joitain viikkoja sitten alueen yli pyyhkäisi ukkosmyrsky kaataen kirkoltakin lukuisia puita.
Maisema olikin muuttunut. Parkkipaikan kupeessa oli iso röykkiö rannalta kerättyjä puita, joista suurin osa näytti olevan todella läpilahoja. En yhtään ihmettele, että olivat myrskyssä rojahtaneet hautojen päälle. Onneksi oli hautausmaan ja rannan välissä tie ja ojanpenkkaa, joten puut eivät rikkoneet hautakiviä kaatuessaan, vaan jäivät nojaamaan korkeaa penkkaa vasten ja vain latvukset roikkuivat kivien päällä. Vaikka hautausmaa oli siistitty, ympärillä oli vieläkin paljon jälkiä muistuttamassa myräkästä.
Messussa oli paljon ihmisiä. Nautin erityisesti taitavan kanttorin alkusoittoimprovisaatioista ja komeasta loppusoitosta. Messun jälkeen tarjottiin vielä "hyvät" kirkkokahvit runsaine kahvileipineen sekä vietettiin runoilija Immi Hellenin muistohetki. Kaiken päätteeksi oli vielä konserttikin kirkossa, mutta me lähdimme kotiin, sillä iltapäiväksi oli tulossa vieraita.
Kirkonmäellä kahvitellessa tavattiin tuttuja. Tosin heidän kanssaan olisi juteltu ilman kahvikuppostakin. Tuo kahvittelu messun jälkeen on asia, joka jakaa seurakuntalaisia. Minä itse en ole kovin innostunut kahvihetkistä, sillä tänä niukkuuden aikana se sitoo aina vapaaehtoisväkeä, josta on muutenkin pula. Omassa seurakunnassamme on aika harvoin kirkkokahveja juuri tästä syystä, enkä niitä kaipaakaan. Mielestäni on tärkeä suunnata voimavaroja oikeisiin asioihin. Eri asia on, jos joku haluaa ottaa kahvituksen hoitaakseen kuten mökkiseurakunnassamme. Jo vuosia sama iäkkäämpi surakuntalainen on huolehtinut kahvituksista kesäsunnuntaisin. Suurkiitos siitä hänelle!
Oli mukava huomata, kuinka huolellisesti seurakunta oli valmistautunut juhlapyhään meitä kesäasukkaita varten. Lämmitti mieltä!
3 kommenttia:
Onpa kiva, että kesäasukkaatkin huomioidaan!
Omalla mökillä ei mahdollinen kesäasukkaiden kirkkopyhä ole ainakaan vielä osunut meidän mökkiviikoille. Voisin mennä vaikka veneellä! Tosin mökkikirkossa ei ole muutenkaan kai jumalanpalvelusta joka pyhä.
Täällä pääkaupungissa olen valtavan iloinen siitä, että seurakuntani on alkanut tarjoilla kirkkokahveja. Niiden keittäminen lienee suntion tehtävä. Ne ovat ainoa mahdollisuus joskus vaihtaa jokunen sana muiden seurakuntalaisten kanssa, kun mitään muuta toimintaa ei ole.
Kirkon luottamustehtävissä olemme usein keskustelleet siitä, mitkä asiat ovat työntekijöiden ydintyötä ja mitkä sitten niitä, joita voidaan karsia.
Kahvinkeitossa minusta menee ammatti-ihmisten ammattitaito hukkaan. Tämä on ehkä kovasti sanottu, mutta jatkuvasti joudutaan taistelemaan niukkenevien resurssien kanssa. Tähän kuuluu myös työntekijöiden työaika.
Tiedän, että monet kokevat, kuten sinäkin, kahvittelun tärkeäksi srk:n tilaisuuksissa, mutta itse olen toista mieltä.
Srk-liitoksen myötä jouduin tutustumaan käytäntöön, jossa aina kokouksen alussa oli kahvit, toisen srk:n käytäntöjä. Kokoukset venyivät ja jokuhan sen kahvin aina keittikin, yleensä viranhaltija. Todella sain taistella, jotta tavasta luovuttiin. Nyt kokoukset eivät ainakaan kahvinjuonnin vuoksi veny pitkiksi.
Minua jäi mietityttämään, kun sanoit, ettei muuta toimintaa seurakunnassasi ole, jossa voisi tavata toisia seurakuntalaisia. Tuntuu erikoiselta ja surulliselta...
Niin, siksi ne kirkkokahvit tuntuvatkin niin tärkeiltä, kun muuta ei jp:n lisäksi juuri ole! No, on siellä päiväpiiri klo 13 sekä joinakin vuosina esikoisvauvapiiri. En koe kuluvani kummankaan kohderyhmään.
Kirkkokahvit ovat ainoa tilanne, jossa olen edes hetkellisesti päässyt juttelemaan jonkun muun seurakuntalaisen kanssa näiden kuuden vuoden aikana, kun olen asunut ko. srk:ssa. Ohjelmaakin on: papit joskus laulavat tai kirkkoherra puhuu jostakin. Ilman noita tilanteita en tietäisi sitäkään vähää, jota nyt srk:sta tiedän.
Ero edelliseen seurakuntaani on huima, joskin sielläkin kirkkokahvit olivat ehkä keskeisin yhteisöllisyyden kokemisen muoto. Siellä tapahtuu kuitenkin paljon muutakin. Harmi, ettei sinne ole julkisia liikenneyhteyksiä meiltä.
Lähetä kommentti