Olen ollut tänään kahdessa konsertissa. Ensin kirkossa, jossa soitettiin ranskalais-romanttista musiikkia, esim. Cesar Franckia ja Carl Philip Emmanuel Bacia. Suosikkini oli kuitenkin Guilmantin March D-duuri. Se on niin tuttu ja iloisen mahtava.
Illalla olimme vielä Längelmäen Tunkelon Isossa talossa. Suku on hallinnut taloa vuodesta 1697 ja nyt sitä käytetään juhlatalona "Kalaaseja, kekkereitä, iltamia ja kortteeria", kuten heidän esitteessään mainitaan. Talo on 40 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Pirttikin on aarin kokoinen.
Kuuntelimme isossa pirtissä pelimannikonserttia ja konsertin jälkeen oli iltapala. Vieraita oli paljon. Söimme ulkoverannalla, josta oli hieno maisema viljapeltojen yli järvelle.
Pihalla oli aittoja, joihin oli säilötty vaikka mitä vanhaa tavaraa. Oli puusaaveja, koreja, keinutuoleja, tarvekaluja jos jonkinlaisia, kaappeja, tuoleja, pöytiä...
Oli mukava käydä tilaisuudessa, josta en tuntenut yhtään ihmistä! Kun sekä työssä että harrastuksissani olen aina enemmän tai vähemmän "esillä", nautin suunnattomasti, kun välillä voi olla suuressa ihmisjoukossa vain yksi yleisöstä.
Vanhoissa maalaistaloissa on hienoa vierailla ja kuulla niiden historiasta. Tunkelo on museoviraston luokituksessa "valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö". Siellä kannattaa pistäytyä, jos liikkuu Längelmäellä päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti