Aamulla olimme kirkossa kummitytön konfirmaatiossa. Konfirmaatiomessu oli kaunis ja hyvin suunniteltu. Kirkko pullisteli väkeä, joten kaikki ylimääräiset oli jätetty pois ja keskityttiin olennaiseen. Papin saarnakin oli lyhyt ja ytimekäs. Silti aikaa kului, kuten aina konfirmaatiomessussa. Lähdin välillä kaksivuotiaan kanssa pihamaalle, kun rusinat oli syöty, juomapullosta 50 kertaa hörpätty, repun kirjat luettu, leikkiautolla ajettu ja yleensä kaikki hiljennyskeinot käytetty.
Koska olin osaltani vastuussa kotona tarjoilun sujuvuudesta, en ehkä kirkossa pystynyt nauttimaan messusta ihan niin täysipainoisesti kuin viimeeksi kummipojan messussa. Vähän kiersi mielessä tulevat tehtävät.
Kummitytön kotona oli vieraita syömässä kolmisenkymmentä ja saman verran tuli vielä iltapäivällä kahville. Saimme ruokailun sujumaan tosi hyvin, samoin kahvituksen. Kyllä niitä asioita mietittiinkin tarkasti etukäteen.
Kotijuhlissa säällä on tosi suuri merkitys. Ilma oli onneksi mitä ihanin, aurinkoinen, joten vieraat hajaantuivat myös pihamaalle, terassille ja sisäpihalle. Pienet hyppivät välillä trampoliinilla ja leikkivät sisarusten huoneissa.
Kummityttöni oli niin kaunis valkoisessa mekossaan. Hän sai ihanan juhlan niin kirkossa kuin kotonakin. Muistoja riittää pitkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti