Tänään oli täällä maalla kyläyhdistyksen tarjoama lounas kiitokseksi viimevuoden talkooväelle. Kutsuja lähti vähän yli 80 ja yli 60 oli noudattanut sitä. Kyläyhdistyksen omistamalla vanhalla koululla oli sali tupaten täynnä pöytiä ja juuri kaikille riitti ruokailupaikka. Mukavaa, että kutsua oli noudatettu.
Söimme maittavaa lihakeittoa, jossa mureaa lihaa oli paljon enemmän kuin perunaa. Kari oli tehnyt kotikaljan lounaalle. Jälkiruokana oli kahvit pannukakun kera. Ruoan jälkeen katselimme salissa elokuvan Havukka-ahon ajattelija vuodelta 2009. Elokuviinkin oli jäänyt kolmisenkymmentä katsojaa. Lapsille oli omat kuvat toisessa huoneessa.
Pienessä kylässä osataan vielä puhaltaa yhteen hiileen. Monenlaisia aktivitetteja on vuoden aikaan. Lisäksi kyläyhdistys huolehtii koulustaan ja kioskirakennuksestaan. Mm. miehet askartelevat omaksi ilokseen ilmalämpöpumpun suojuksia, joita on mennytkin kaupaksi ympäri kylää ja kylän rajojen ulkopuolellekin. Hieroja käy tiettynä päivänä tarjoamassa palvelujaan, kylän aktiiviset naiset keittävät kahvia ja muonittavat eri tilaisuuksissa. Latua pidetään auki ja uimarantaa kesällä. Oma 300-sivuinen kyläkirjakin on julkaistu joitain vuosia sitten.
Kaikkeen toimintaan tarvitaan talkooväkeä ja sitä on hienosti riittänyt eri tehtäviin. Minä olen osallistunut varsinkin kesäisin yleisön muodossa, mutta muutaman kerran olen säestänyt juhlissa yhteislauluja, joten olin oman lounaani ansainnut. Kari on kaulaansa myöden upoksissa kyläyhdistyksessä, mm. pitää kirjanpitoa, on tänä vuonna puheenjohtajana ja kiinteistöissä "jokapaikanhöylänä". Kiva, että jaksaa.
Kohta pitää kääntää auton nokka taas kaupunkia kohti. Arki alkaa ja työt kutsuvat!
4 kommenttia:
Yhteen hiileen puhaltaminen on mukavaa -siis samlla mukavaa puuhaa, kun yhdessä toimitaan yhteiseksi hyväksi
Niin on! Vapaaehtoiset toimijat ovat kyllä vähenevä luonnonvara. Monissa yhdistyksissä huomaa, että harvat enää haluavat vastuutehtäviin tai yleensä sitoutua minnekään.
Monesti olen miettiny, mikä saa lähtemään hommiin ilman palkkaa. Kyllä se vaan on se tunne, että saadaan jotain aikaiseksi naapureiden kanssa tässä materialismin ja itsekkyyden maailmassa. Samalla saadaan myös juteltua omia ja maailman asioita kasvotusten. Se on suuri osa asiaa kuten myös se, että pipo ei kiristä kellään. Hommia eli talkoita tehdään kyläyhdistyksissä yhteiseksi hyväksi, mistä moni muukin hyötyy vaikka ei koskaan käykään talkoissa. Eli melko pähkähullua hommaa kun vielä lisään, että samalla porukalla pidetään varainhankintatalkoitakin ja ylläpidetään asioita, jotka isommissa paikoissa hoidetaan verovaroin. Tällaisen varainhankinnan valtiovalta varmaan tulee lopettamaan lätkäisemällä sille veron.
Tosiasia on kuitenkin, että ne jotka toimivat, toimivat monessa. Suurin osa on sitten niitä nautiskelijoita, jotka kyllä ottavat hyödyn, mutta eivät ole valmiita tekemään mitään, korkeintaan arvostelevat.
Hienoa on, että jotkut jaksavat!
Lähetä kommentti