sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hiihtäen kirkkoon


Aamulla olin kirkossa. Meidän lähisellaisessa, joka on ihan tuossa parin sadan metrin päässä, ei ollut tänään messua, joten ajelin vajaan kymmenen kilometrin päähän. Kirkko on kauniilla paikalla järven rannalla vähän taajaman ulkopuolella. Siellä näytti olevan runsaasti muitakin meidän kulmilta.

Jotenkin erikoisen ihanalta tuntui, kun kirkon kupeessa jumalanpalveluksen jälkeen eräs seurakuntalainen laittoi sukset jalkaansa ja lähti kotimatkalle latuja pitkin. Hän oli hiihtänyt kirkkoon! Minulle tuli niin hyvä mieli, että koko päivän olen ajatellut häntä. Kaiken kiireen ja kaupungistumisen keskellä voi vielä saapua latua pitkin messuun. Kuinka mukavaa! Vetää suupielet hymyyn vielä illallakin.

5 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Tuo on hyvä idea, mutta hikiseksi sitä tulee ja vilu istuessa kirkossa. Meilläkin lkatu kulkee kotoa aivan lähelle kirkkoa, joten se olisi ainakin teoriassa mahdollista - kuitenkin autolla menimme...

Jaana kirjoitti...

Hän sanoi hiihdelleensä hiljakseen "pyhähiihtoa", joten ei ollut tullut hikikään.

Amir Näveri kirjoitti...

Olen toisaalta ihmetellyt ja toisaalta ihastellut talvisin Nilsiässä käydessä sitä potkukelkkaruuhkaa kauppojen edessä. Tulee ihan lapsuus mieleen kun Kuopiossakin näkyi 80 luvun alussa vielä sellaisia. Pk. seudulla en ole varmaan nähnyt yhtään 2000 vuoden muuton jälkeen : )

pappilanmummo kirjoitti...

Mukavaa siten, kun vain malttaisi hiihtää tarpeeksi hitaasti.

Jaana kirjoitti...

Aina välillä joku oppilaista tulee potkurilla meilläkin kouluun. Joskus on ollut monta kelkkaa pyöräparkissa. Nostalginen olo tulee aina minullekin niitä katsellessa.