Tänään juoksentelin ympäri kaupunkia hoitelemassa kauppa-asioita. Sää oli kuulaan kirkas ja viileä. Onneksi oli kunnolla päällä. Sain hyötyliikunnan muodossa myös kävelyä, kun en autoon koskenut koko päivänä ollenkaan.
Äidiltä hävisi ruokalautasia viime talven aikana, kun itse huolehti ruokapalvelun boxista. Sinne varmaan eksyi joskus firman lautasten joukkoon myös omia. Kävin hakemassa hänelle uusia, ja samalla järjestin astiakaappeja. Siirsin pois sellaisia kippoja, joita ei tarvita, sillä iäkkäällä ihmisellä on ihan liikaakin kaikkea - tarpeellista ja tarpeetonta.
Luonto oli kaunis. Auringonpaisteessa ihailin kirjavaa syysmaisemaa useaan kertaan päivän aikana. Lehdet putoaa ja kohta näkyy riisuttu luonto. Pitää nauttia, kun vielä lehtiä on puissa.
Illalla sain luokseni sisareni ja pikku-Sampan. Samppa haikaili auringon perään ja ihmetteli illan pimeyttä. Nelivuotiaalle vuodenaikojen vaihtelu on uutta, kun ei varmaan muista viime talven pimeyttä pitkän valoisan ajan jälkeen.
Lakanoita vetäessämme pikkumies halusi kyytiin "keinumaan". Mökin lakanoille en uskaltanut häntä päästää, kun ovat niitä vanhoja, mutta muutamalla uudemmalla pussilakanalla hän sai keinua ja sekös vasta oli hauskaa. Pienellä on pienet ilot!
Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi liput ovat liehuneet. En ole asialle ehtinyt tänään uhrata ajatustakaan. No, päivän osuessa työajalle on aihetta käsitelty enemmänkin luokan kanssa, joten eipä haittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti