Mökkimaisemissa

Vihdoin tänään nuhanenäni oli hellittämään päin, joten lähdin Nella-koiran kanssa mökille. 

Tie oli aurattu nurkalle saakka, mutta isojen mäkien vuoksi en talvella sinne autolla aja, joten kävelimmepuolisen kilometriä. Nella juoksenteli aluksi hullun lailla, kun ei ole vähään aikaan saanut olla vapaana. Tuli hyvä mieli koiran iloa katsellessa.

Ensimmäiseksi piti tehdä järven jäälle sydän. Nella tosin häiritsi hommaa parhaansa mukaan pomppimalla jaloissa ja spurttimalla sinne tänne. Kun polku oli valmis, se kiltisti lönkytteli sitä pitkin kauemmaksi jäälle.

Koirassa on selvää pomoainesta. Kun lapioin mökin polkuja, se hömpötteli omia menojaan. Annas olla, kun lapionti päättyi ja lepäilin, se tuli viereen urputtamaan: "Vauhtia, vauhtia! Ei tänne laiskottelemaan tultu!" Samoin kävi yläverannalla kahvia ja laskiaispullaa nautiskellessani. Nella vinkui pihassa tylsistyneenä ja olisi halunnut minun vain puuhaavan koko ajan jotain.

Ilma oli harmaa, mutta mitään ei satanut. Nautin niin suunnattomasti talvisen luonnon hiljaisuudesta ja yleensäkin mökillä olosta. Sain lapioitua kaikki polut ja tyhjensin yläverannan alaosan lumesta. Pari tuntia vierähti siivillä ja autolle tullessa Nella hyppäsi suoraan takapenkille. Yleensä se pitää sinne houkutella, mutta taisi silläkin liikunta painaa vanhan koiran kehossa. 

Ihana, voimaannuttava retki ja lihaksistossa tuntuu mukava raukeus fyysisestä puuhailusta. Mieli tekee jo suunnitella uutta pistäytymistä mökkimaisemissa. Seuraavalla kerralla vien sukset, sillä latukin kulki rannassa.