maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kummitäti jeesaa


"Voi näitä nykyajan nuoria!" voisin aloittaa paatoksen syvällä rintaäänellä. En aloita!

Tänään paistoi aurinko, mutta tuuli vähän kylmästi. Lähdimme aamukävelylle ja etsimme kävelyreissulla tuulensuojaisia reittejä. Samalla poikkesimme katsomaan kehitysvammaisen taiteilijan taidenäyttelyä, johon vien ensi viikolla myös oppilaani.

Näyttely oli hieno. Taiteilija toistaa töissään samaa aihekuviota välillä melkein loputtomiin. Työt olivat täynnä toistuvia yksityiskohtia ja puuväreillä huolella tehtyjä. Hieno näyttely ainutlaatuisine töineen!

Kävelytiellä paluumatkalla silmäni osui maahan pudonneeseen korttiin. Se oli seurakunnan isoskoulutuskortti, johon kerätään läsnäolokerroista nimmareita. Koska kummityttöni käy koulutusta, poimin tiellä vähän nuhraantuneen kortin talteen, jotta hän voisi palauttaa sen omistajalleen. Vilkaisin nimeä, yllätyin ja sain makeat naurut: kummityttöni kortti! :=)

Niinpä niin... On se hyvä, että on olemassa kummitäti, joka osuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä ja pelastaa pulasta! Milläpä sitä todistaisi läsnäolokertoja, jos kortin hukkaa kadulle?

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Hyvä, hyvä. Ajattele, jos et olisi nostanut korttia, niin kummityttösi ei sitä olsii varmaankaan löytänyt.

Ensi viikollako on sitten töihinpaluu?

Jaana kirjoitti...

Niinpä!

Viimeisiä sairauslomapäiviä viettelen, sillä maanantaina alkaa työt - kivaa! (Ihan totta!)