Hyvä päivä

Tästä päivästä voi illalla sanoa: "Olipa hyvä päivä!" Näin pitäisi tietysti olla jokaisena päivänä, mutta elämähän on välillä niin kummallista, että kaikista päivistä tätä ei voi rehellisesti todeta. Kyllä ainakin minun elämässäni on ollut monta, joiden yli olisin halunnut oitis hypätä!

Aamulla mietin, mitä oikeasti haluaisin tehdä tänä päivänä. Aurinko paistoi ja oli helppo vastata itsellensä: "Lähdenpä mökille." Tien varressa oli kauniita jääputouksia. En tiedä, oliko kovin järkevää, mutta rämmin metsässä ja kävin ne kuvaamassa, tosin vain kännykällä, kun järkkäriä en voi käden vuoksi käsitellä. Olin varovainen kulkiessani, sillä ei olisi ollut viisasta tuiskahtaa nurin!

Mökillä haahuilin taas rannassa ja ihmettelin. Vesi on todella alhaalla ja ranta auki. Teki mieli heittää talviturkki, mutta käsi esti. Ennätykseni on huhtikuulta, joten nyt olisi tehnyt mieli laittaa paremmaksi!

Kotona iltapäivällä sain vieraan ja illalla vielä toisen. Oli mukava jutella ja kahvitella. Sain myös todella kauniita kukkia.

Päivän kruunasi vielä koskettava elokuva, joka tuli Liviltä. Lasse Hallströmin v. 2009 ohjaama elokuva Hachiko - tarina uskollisuudesta, oli liikuttava. Japanilaiseen tositapahtumaan pohjautui kertomus koirasta, joka uskollisesti odotti isäntäänsä rautatieasemalla vielä 9 vuotta tämän kuolemasta. Professorin (Richard Gere) ja akita-rotuisen löytökoiran välille syntyi ystävyys ja luottamus, jonka kerronta sai kyynelen silmäkulmaan väkisin, vaikka tarina ei mikään nyyhky ollutkaan. Japanissa tämän uskollisen koiran muistolle on kyseiselle rautatieasemalle pystytetty patsas. Eläinystävän sydämeen elokuva kolahti!

Nyt illalla voi vain onnellisena todeta: "Hyvä päivä!"