Up By The Laituri

Ensimmäinen kunnon syysviikko takana. "Kunnon" siksi, että nyt ovat harrastukset ynnä muut riennot alkaneet. Enää ei lomailla millään rintamalla!

Töiden jälkeen suuntasin mökille. Olin viikosta jotenkin niin poikki, että autoa ajaessa nukutti mahdottomasti. Sisareni miehensä kanssa oli tulossa auttamaan laitureiden ja veneen talviteloillelaiton kanssa. Ehdin perille ennen heitä. Sataa tihutti vettä ja väsytti, joten heittäydyin mökin sohvalle ja otin puolen tunnin päiväunet. Se oli todella ihanaa ja kun heräsin joutsenten toitotteluun, sadekin oli päättynyt.

Pieni Samuel (2 v.) oli päällysmiehenä. Ihastui joutsenista ja kykki rannassa pitkään niitä katsellen. Muuten osallistui kunnon miehen tavoin kaikkeen mitä teimme, yritti mm. lykätä nostetun laiturin takasin järveen! Ähisi ja puhisi, mutta ihan ei vielä voimat riittäneet. Nella-koira juoksenteli villisti omia menojaan ja kävi moneen otteeseen uimassa.

Teimme kaikki raskaat hommat ja sää oli ihana: tyyni järvi ja ilta lämmin. Sadekin kiersi meidät. Ainut riesa oli pienet itikat, joita oli laumoittain. Outoja otuksia, mutta purivat! Ranteessa on helakan punaiset läiskät.

Istuin vielä illalla pitkään verannalla ja katselin syksyistä maisemaa. Vesi on järvessä todella alhaalla. Hömötiaiset kisailivat katajassa, järvellä lipui joutsenet ja kuikat, mutta muuten oli aika hiljaista. Kesäkukat kukkivat edelleen ja jo pois kaatamani orvokitkin olivat alkaneet kasvattaa uusia kukkia.

Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä. Ihanaa, kun on viikonloppu!