Minä, joka en erityisemmin viihdy keittiössä, innostuin tänään tekemään omenahilloa!
Poistin siemenkodat ja palastelin mehumaijaan omenanlohkoja kuorineen sekä heitin sekaan muutaman kanelitangon. Mehustin pehmeäksi ja sitten tein sauvasekoittimella soseen, johon lisäsin valuneen mehun ja vähän vielä vettäkin sekä sitruunaa. Hillosokeria sekaan ja sitten keittelin ja purkitin. Nyt odottavat pakastimeen laittoa.
Netissä keskustelupalstoilla on puheet velloneet omenahillon äärellä siitä, voiko kuoret soseuttaa mukaan. Toiset eivät voi sietää kuorineen tehtyä hilloa. Minä jätin kuoret, sillä en halunnut hyvien kuitujen ja muiden arvokkaiden aineiden häipyvän.
Hyvää tuli ja hyytyi sopivasti. En edes muista, koska olisin omenoista hilloa tehnyt edellisen kerran. Taitaa olla aikaa jo pari vuosikymmentä! Äitini meillä aina ennen omenahillot keitteli. Nyt oli pakko tehdä itse, kun kummitäti toi kassillisen ihanan hapokkaita talviomenia omasta puutarhastaan. Kiitos Terttu!
2 kommenttia:
Juu, itsetehty ja kaikki mukaan (noh siemenkodat otin pois). Emme pitkään Liljendalissa asuneet (6 v) ja omenapuita oli vain 2 (50-luvulta). Toinen makea ja toinen hapan. Siitä riitti sekä mehua että hilloa. Mehu tehtiin mehuasemalla ja hillon keitin itse. Nam!
Kuorineen jauhan sosemyllyssä omenat. Omenahillo on parasta hilloa happamista omenista tehtynä.
Lähetä kommentti