Kun opettaa 25 alakoululaista päivät pitkät ja on samalla suuren työyhteisön jäsen, tulee väkisinkin ajan myötä hieman epäsosiaaliseksi. Vapaa-ajalla nauttii hiljaisuudesta ja useimmiten haluaa vain olla kaukana ihmisjoukoista eikä jaksa olla kauhean seurallinen.
En ole lainkaan erakko, mutta yllä olevia piirteitä huomaan itsessäni. Kun harrastuksetkin ovat sellaisia, jossa on muiden ihmisten kanssa aika tiiviisti, 4 kuukautta kesällä metsän keskellä mökillä sopii luonteelleni oikein hyvin.
Ehkä "mökkihöperyys" on tehnyt tehtävänsä, sillä eilen ja tänään olen tavannut vieraita. Eilen oli kummitätini luonani ja tänään kutsuin serkkuni kahvittelemaan meille. Ollaan vaihdettu kuulumisia ja höpötelty kaiken maailman asioista. Molempina iltoina lähes kolme tuntia on kulunut hujauksessa. Terapeuttista ja mukavaa vaihteeksi.
Huomenna taidan kutsua äitini iltateelle. Ihan ihmetyttää, kuinka näin sosiaaliseksi olen heittäytynyt työviikon lomassa! ;=)
Ps. Nuo kuvassa näkyvät piharuusut taittelin maljakkoon lähes kolme viikkoa sitten ja vielä ne vain maljakossa sinnittelevät. Ovat avanneet kaikki nuppunsakin.
2 kommenttia:
Ymmärrän tunteesi. Itse kun koko työuransa on joutunut koko päivän höpöttämään (ja edelleen sitä teen) niin välillä sitä haluaa olla rauhassa. En edes syö ruokaani päivällä ns. ruokatilassa, vaan seison pihalla. Haluan olla rauhassa ja ulkoilmassa (ruokatilassa ei ole edes ikkunoita). Siksi kesälomat mökillä olivatkin kivoja. Jos halusi seuraa, niin saattoi mennä naapuriin tai kyläkaupalle. Jos ei halunnut seuraa, niin tönötti omalla tontilla.
Kaikki eivät ehkä ymmärrä, miten raskasta on jatkuva työnteko suuren ihmismäärän keskellä tai jatkuvasti puhuen. Onneksi voi vapaa-aikana sitten "tasoittaa" tilannetta.
Lähetä kommentti