Aamulla nukuin pitkään ja nautin mökkielämän verkkaisuudesta. Kävin kävelemässä tunnin lenkin ja sitten vielä keräilemässä metsästä sieniä. Kiipesin myös korkealle kalliolle, josta näkee järvelle. Lapsena se oli aina jotenkin erityisen hieno paikka. Edellisen kerran olen siellä käynyt vuosia sitten, mutta samalta näytti maisemat.
Vasta pois tullessani havahduin siihen, että kännykkä ei ollutkaan mukana. Jos olisin kallioilla liukastunut ja taittanut vaikkapa jalkani, sinne olisin jäänyt. Kukaan ei olisi ehkä hoksannut sieltäpäin lähteä etsimään. Ajattelematonta minulta! Onneksi mitään ei sattunut.
Mökillä on aina vietetty kesäkauden päättäjäisiä. Viime viikonloppuna päästimme ilmaan punaisen kiinalaisen lyhdyn keskeltä järveä. Se kohosi korkealle. Toiset ampuivat raketteja ja niitä katselimme sekä poltimme soihtuja pihalla.
Tänään kuitenkin vasta oli mökkikesän päättäjäistunnelmat. Kävimme syömässä rantaravintolassa katkarapusalaattia, aurajuustokanaa sekä marjoja kuumassa kinuskikastikkeessa. Oli mukava syödä terassilla oman järven rannalla aurinkoista maisemaa katsellen.
Illalla vielä paistettiin lättyjä, jotka lapsuudesta asti ovat liittyneet niin mökkikauden avaukseen kuin päättäjäisiinkin. Perinteitä pitää vaalia...
Huomenna lähden taas kaupunkiin. Kuinkahan kauan näitä hienoja säitä riittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti