Elämän ihanuus ja kurjuus

Tänään on ollut aurinkoinen ja lämmin päivä. Eiliseksi jo luvattiin, mutta meillä oli sitkeä pilvisyys vallalla iltaa lukuunottamatta. Onkin pitkästä aikaa ollut kiva nauttia todellisesta kesäpäivästä. Tämä on ollut sitä elämän ihanuutta!

Kurjuudesta on tänä kesänä tullut useita muistutuksia sairauden  muodossa. Jo toukokuussa minulla alkoi refluksitaudin oireet.  Edellisen kerran sama tapahtui 3 vuotta sitten. Olen syönyt lääkettä ja korottanut sängyn pääpuolen.(Minulla takaisinvirtausta tulee vain öisin.) Silti oireet ovat olleet aika massiiviset johtuen  Hodgkinin taudin hoidoista tulleista limakalvo- ja hermovaurioista rintakehän alueella. Tällä viikolla eri lääkäri hoksasikin korottaa lääkkeen annostusta ja oireet ovat nyt vihdoin helpottaneet. Olen todella huojentunut. Jospa ei tähystystä tarvitsisi tehdäkään...

No, ei tässä kaikki. Lisäksi olen kehittänyt ruohoja saksilla leikatessani rannepinteen, joka oireilee keskisormen pään puutumisena. Joskus öisin taudinkuvan mukaisesti saatan herätä useampikin sormi puuduksissa. 

Kaiken huipuksi tänään aloitettiin juurihoito särkevään hampaaseen. Olin sitä juossut näyttämässä hammaslääkärille oireilun vuoksi jo kesäkuussa. Tarkastus oli panoraamoineen tehty kevättalvella eikä mitään vikaa löytynyt silloin eikä myöhemminkään. Vaan tänäänpä löytyi, kun kuvattiin uudelleen! 

Täällä olen Burana-paketin kanssa viettänyt kesäpäivää! Kehottivat ottamaan särkylääkettä, sillä vie vähän aikaa, että hoito alkaa tehota. Onneksi ei mitään massiivista kipua ole tullut ainakaan vielä. Nyt saa sitten ravata hammaslääkärillä oikein urakalla!

Tulipa pitkä sairauskertomus! Vähän on jo taisteluväsymystä näihin vaivoihin, mutta onneksi tuo takaisinvirtaus rintakipuineen ja paineentunteineen on helpottanut. Äitini lohdutti, että joskus tulee ryppäissä sairastamista ja sitten ne helpottavat moniksi vuosiksi. Uskon häntä. Äidithän ovat aina oikeassa ; )