Viime viikon lopulla ihmettelin itsekseni syksyn nopeaa kulumista. Adventin juhlinta oli edessä, mutta yhtään ei tuntunut siltä! Vasta koulun oma adventtijuhla ja lasten innokas Hoosianna avasi mielen tulevalle juhlalle.
Adventtiaamuna olin kirkossa jumalanpalveluksessa ja illalla soi Maasalon Adventtivesper. Lauloimme virret, psalmin ja rukousjakson uusilla sanoilla muokattuna. Naiskuoro oli avustamassa "kirkkain viuluäänikerroin". Sain itse laulaa molemmissa kuoroissa.
Erityisesti alkusoitto sävähdyttää aina. Se on mielestäni yksi parhaista alkusoitoista, joita tiedän. (Toinen on Voglerin Hoosiannan.) Eilenkin alkusoiton aikana tulvi mieleeni monia muistoja edellisistä esityksistä ja kun kuoro-osuus alkoi, tuntui niin riemulliselta laulaa yhdessä muiden kuorolaisten kanssa.
Illalla poltin kotona kynttilää. Ulkona oli alkanut tuiskuttaa räntää ja maa oli hetkessä valkoinen. "Tie tehkää tulla Herran, tasoitu vuori, maa!" kaikui mielessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti