Kävin eilen kurkistamassa pikapikaa Samuelia. Hän nukkui isänsä sylissä renttanaan ja oli varmaan vielä väsynyt suuren juhlansa jälkeen.
Kastetilaisuus oli ihana. Päähenkilö oli tyytyväinen koko juhlan ajan ja veteli välillä pikku unia. Kertaakaan hän ei tainnut itkeä. Kastehetki sisälsi paljon kohtia, jossa lähimmät saivat osallistua: Tekstejä lukivat sisarukset ja kummit, ja rukoukseen osallistuivat edellä mainittujen lisäksi vanhemmat ja isovanhemmat. Pikku-Samuelia oli siunaamassa niin perhe, kummit kuin vanhempi polvikin. Anna sai kuivata pään kasteen jälkeen. Mekkokin kesti pienet kiemurtelut, vaikka etukäteen vähän pelkäsimme hauraan kankaan vuoksi.
Varsinaisen kasteen ja ruokailun jälkeen oli ohjelmallinen hetki, jolloin sisarukset lauloivat minun Samuelille tekemäni laulun ja kummiperheen tyttären kanssa Rasinkankaan Meidän uusi vauva -laulun. Se on niin hauska ja sopi kuin valettu tälle perheelle koirineen! Kummin vanhin tytär soitti huilua ja intoutuivatpa isot tytöt vielä kahvin aikana soittamaan nelikätisestikin.
Ruoka oli taivaallisen hyvää. Kiitos, Merja, taas kerran! Oli kiva jutella ja juhlia pientä miestä.
Nyt on Iikka-nimi unohdettu ja yritetään muistaa käyttää oikeaa nimeä. Nimissä on suvun perinteitä ja isosiskojen hellyyttä. Koko nimirimpsu oli minusta oikein hyvä tälle pikkuiselle, vaikka meidän sukuhaarassa ei ole aiemmin kolmea etunimeä käytettykään. Saa nähdä, jäävätkö lempinimet elämään tai lyheneekö etunimi kutsumanimenä. Aika näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti