Siirrymme tiistaisin puolilta päivin oppilaiden kanssa pääkoululle parin kilometrin päähän käsitöille. Koko syksyn olemme pyöräilleet. Viikko sitten ei maassa ollut juurikaan lunta, mutta matkan varrella oli muutama niin liukas paikka, että pari oppilasta kupsahti kumoon pyörineen.
Sunnuntai-iltana meille satoi kunnon ensilumi. Tänään vaihdoimmekin sään vuoksi pyörät apostolin kyytiin. Ne, jotka halusivat tulla pyörillä, taluttivat meidän muiden kanssa. Nyt oli vielä liukkaampaa kuin viikko sitten. Kävely- ja pyöräteiltä löytyi hiekan murusia, mutta välillä tuntui, että ne vain pyörivät jään päällä. Kunnialla kuitenkin selvittiin eikä kukaan langennut, ei edes ope!
Puolimatkasta tytöt keksivät vauhdittaa matkantekoa laulamalla. Kuoroon yhtyi sitten poikiakin. Ensin laulettiin Nikolait ja Jäänsärkijät, lopuksi monta kertaa alusta loppuun Maamme-laulu. Toinen säkeistö oli ulkoa viikkoläksynä ja hyvin oli tehtävä opittu. En hennonnut kieltää, vaikka aikamoinen ääni joukosta lähtikin. Toisaalta vastaantulijoiden suupielissä karehti hymy, joten ehkä meistä oli enemmän iloa kuin haittaa. Ainakin toivon niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti