Iltapäivällä poljin työstä kotiin vikkelästi ja lähdin nostelemaan tallista talvirenkaat auton kyytiin. Ajoin läheiseen rengasliikkeeseen vaihdattamaan nastat alle. Kolme autoa ajoi samaan aikaan pihaan ja minä olin toisena jonossa. Minua ennen oleva puhelias eläkeläismies heittäytyi ritarilliseksi ja päästi minut edelleen renkaiden vaihtoon. Niiasin ja kiitin! Koko vaihdon ajan juttelimme autoista tai paremminkin hän puhui ja minä kuuntelin. ;) Kiltti setä joka tapauksessa!
Kun tulin kotiin, haistelin maalin tuoksua rappukäytävässä. Eilen alkanut käytävän maalaus oli näköjään siirtynyt pintojen suojauksesta sutimisvaiheeseen. Meiltä ylhäältä oli näköjään aloitettu. Joka puolella oli varoituskylttejä tuoreesta maalista.
Työnsin avaimen asuntoni lukkoon ja väänsin. Avain liikkui, mutta ovi ei auennut. Väänsin toisen kerran: Ei mitään vaikutusta! Hämmentyneenä katsoin ovikylttiä, josko olisin erehdyksessä väärässä kerroksessa, mutta ovi oli kyllä minun. Yritin kolmannen kerran ovea auki, temmoin jo voimalla eikä mitään vaikutusta! Silloin vasta mieleeni juolahti, että ovenpielet oli maalattu ja ovi liimautunut sen vuoksi kiinni.
Mietin jo taikasanojen käyttöönottoa, mutta silloin itse maalari ilmestyi selkäni taakse ja huomasi tilanteeni. Hän ryhtyi tempomaan ovea oikein kunnolla ja kas! Se aukesi! Kiitin ja pujahdin sisälle yrittäen varoa tahraamasta itseäni.
Nyt vain mietin, miten aamulla pääsen ulos mökistäni. Täytyy varmaan harjoitella illalla vaikka roskapussin viennin merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti