Tänään etsiskelin hukkunutta pipoa. Samalla tuli mieleeni muistot 90-luvun alusta koulun välituntivalvonnasta. Pakkasta oli reilusti, mutta kaikki tytöt ja suurin osa pojistakin yrittivät värjötellä ulkona paljain päin. Kun välituntivalvojana pistin heitä sisältä hakemaan pipoa, sain myrkyllisiä katseita ja tunsin olevani se tyhmin aikuinen maailmassa.
Pakkasta on ollut tänäänkin aamulla, mutta nyt taitaa olla jo plussan puolella. Miten nuoret suhtautuvat pipoon tänään? No, se on niin tärkeä kapistus, että se päässä pitää yrittää olla sisälläkin. Jopa ruokailussa pipo koristaa kutreja tytöillä, eikä siitä millään haluttaisi luopua, kun se on jo lähes osa identitettiä! Onneksi pienemmät lapset laittavat pipon kiltisti naulakkoon syömään mennessä.
Merkillistä! Kai sitä kutsutaan muodiksi. Mutta tuntuu, että "kohen ei mee koskaan"! Tunnen itseni ikälopuksi, kun en aina oikein ymmärrä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti