lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän tunnelmia


  Aamulla nukuttiin pitkään ja katselin ikkunasta, kuinka kattojen päällä oli valkea lumiharso. Oli ihana kiireetön aamu. Kuunneltiin aamupalaa syödessä Bachia ja suunniteltiin pyhäpäivän kuvioita.


Minä lähdin puolenpäivän jälkeen kappelille kuoron kanssa laulamaan. Samalla hain äitini, jonka kuoro oli myös samassa tilaisuudessa. Harjoittelimme ensin tunnin verran ja sitten alkoi pyhäinpäivän muistojumalanpalvelus. Kappelin oli suntiomme koristellut todella kauniiksi. Oli kynttilöitä, kukkia, viherkasveja ja kuusenhavuja.


Jokaiselle vuoden aikana kuolleelle sytytettiin kynttilä. Papin lukiessa nimiä joukossa oli monta tuttua: entisiä kuorolaisia, tuttavia ja mukana myös oppilaani äiti ja entinen oppilas. Tunnelma oli kaipaava ja kaunis. On hienoa, että tällainen tilaisuus järjestetään. Vaikka olen ollut mukana vuosien varrella kymmeniä kertoja, se on aina koskettava ja harras hetki. Laulutkin sujuivat ihan hyvin.


Kävimme vielä äidin kanssa isän ja muutaman muun tutun haudalla. Paljon oli väkeä hautausmaalla ja tietenkin myös kynttilöitä. Pyhäinpäivän lämmin ja kaipaava tunnelma seurasi hautausmaalta kotiin.


Illalla kävimme katsomassa Karin vanhempia ja samalla veimme toiselle hautausmaalle kynttilöitä hänen sukunsa haudoille. Poikkesin samalla vielä isänkin haudalla kotiin tullessa. Pimeässä tuhannet kynttilät loistivat niin kauniisti, että olisin voinut viipyä siellä vaikka kuinka kauan. Mieleeni jäi soimaan laulu: "Muista niitä, jotka hiljaa, muista niitä, jotka hiljaa, jotka hiljaa kaipaavat, hiljaa kaipaavat."


      

Ei kommentteja: