Sunnuntaina lähdimme ajelemaan hurmaavan kaunista kirkkotietä. Pellot olivat juuri kylvettyjä ja heleän vihreä maalaismaisema kehysti idylliä. Etsiskelimme sopivaa syrjäistä paikkaa, josta voisi ottaa tuomenkukkia mökin verannalle maljakkoon. Ja löytyihän niitä. Mikä huumaava tuoksu!
Samalla osallistuimme kirkolla kaatuneiden muistopäivän seppeleenlaskuun sankarihaudoilla, ja lauloimme osallistujien kanssa Suomalaisen rukouksen. Kuorolaisina muistimme sanat ulkoa. Oli vaikuttava hetki tämän Ukrainan sodan melskeen keskellä. Kunpa Ukrainaankin jo saataisiin oikeudenmukainen rauha ja veren vuodatus päättyisi!
Maanantain aamukävelyllä löytyi ensimmäiset kielot. Voi näitä kauniita kevään päiviä, kun käen kukkuessa saa luonnon heräämistä ja voimallista kasvua ihailla! Kaikkialla valtaa heleä vihreys. Aivan pakahduttaa sydäntä tämä tulevan kesän ihanuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti