Jo helmikuussa ajattelin, että maaliskuun puoliväliin mennessä pitää auto katsastaa. Mutta kuinkas kävikään: Oli talviloma, sairastuminen, matkavalmisteluja, ja vasta viikonloppuna muistin katsastuksen. Asia tuli mieleeni, kun sunnuntaina kummityttö kertoi oman autonsa katsastuksesta.
Kävin kurkistamassa, mikä minulla on viimeinen katsastuspäivä ja ihan kauhistuin: Huomenna! Siitä paikasta varasin katsastusajan ja onneksi sain. Kummityttö naureskeli, että näyttää muillakin jäävän viime tippaan eikä vain hänellä.
Tänään sitten käytin menopelin syynäyksessä, ja onneksi auto meni läpi. En oikeastaan kunnolla pelännytkään, että jotain erityistä löytyisi, mutta hieman mietitytti, kun en edes valoja ehtinyt tarkistaa. Katsastusmies vitsaili, että eihän tässä ole kiirettä vielä mihinkään, kun ei olla viimeisellä minuutilla liikkeellä!
Katsastustapahtuma on vuosien varrella muuttunut melkoisesti. Ennen joutui olemaan itse auton sisällä nosturilla ja kuunnella auton alta kolinoiden seasta toimintaohjeita samalla peläten putoavansa korkeuksista. Nyt saa vain leppoisasti istuskella kahvikupposen äärellä ja odotella valmista.
Seuraava katsastus on vasta kahden vuoden päästä, onneksi.
2 kommenttia:
Kohta samaa odotellen -onneksi nykyään saa odotellessa istua, lueskella, neuloa, juoda kahvit/teet
Onnea katsastukseen! Olen ymmärtänyt, että sitäkin tarvitaan. Tuttava ajoi katsastusaseman edessä naulaan ja eihän katsastuksesta mitään tullut, kun homma muuttui renkaan vaihtoon. Isot neuvottelut, kuka korvaa ja mitä!
Lähetä kommentti