Viikonloppuna poikkesin mökillä. Oli niin lokakuinen, ehkä jo marraskuinenkin tunnelma: hiljaista, riisuttua ja viileää. Juhannusruusu vielä sinnitteli syksyn värjäämissä punaisissa lehdissä.
Tyhjensin ulkohuussin ja saunan vesisäiliöistä vedet, öljysin lieden levyt, käänsin sähköt mittaritaulusta pois ja keräsin viimeiset pyyhkeet pesuun. Nyt on mökki valmis talvilepoon.
Vesi oli alhaalla. Kivet, joiden päällä keväällä oli metri vettä, lepäilivät nyt kuivilla. No, meillä veden korkeuden vaihtelulla ei ole juurikaan väliä, kun on korkeat rannat ja vettä uimiseen riittää aina. Ei tarvitse koskaan kahlailla.
Kun lähdin kotiin, aurinko oli jo vaipumassa mailleen. Oli karun kaunista. Miten nopeasti kesän valkeus taas vaihtuikaan syksyn hämäryydeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti