Perjantaina muistin yhtäkkiä, että minun piti käydä katsomassa Kuoreveden taideseuran näyttely kaupungintalon näyttelytilassa, mutta olin sen autuaasti unohtanut. Katsoin nopeasti netistä, milloin näyttely päättyy: kahden tunnin päästä! Vetäisin takin päälleni ja pyyhälsin matkaan.
Käyn aina, jos vain mahdollista, taideseurojen näyttelyissä. Taiteen harrastajat saavat mielestäni aikaan yhtä ilahduttavia sekä mielenkiintoisia teoksia kuin ammattitaiteilijatkin. Myös tässä näyttelyssä oli monipuolisesti keramiikkaa, monella tekniikalla tehtyjä maalauksia, valokuvia ja kangasvärjäystä. Kaiken kaikkiaan mieltä avartavia töitä!
Minulle kävi hauskasti: Netissä oli aukioloajasta virheellinen tieto, sillä todellisuudessa pinkaisin näyttelyyn sen viimeisellä tunnilla. Tästä seurasi iloinen yhteensattuma: Kun olin jo lähdössä, taiteilijoita saapui paikalle noutamaan omia töitään. Kiittelin heitä monipuolisesta näyttelystä ja jäimmekin vaihtamaan ajatuksia näyttelystä, taiteesta ja sen tekemisestä yleensäkin sekä ihan henkilökohtaisista kokemuksista. Kiitos mukavasta keskustelutuokiosta!
Vuosia sitten pyysin tältä taideseuralta apua. Halusin teettää äidilleni lahjaksi maalauksen Valkjärven kirkosta, joka oli äitini kotipitäjä ennen sotaa. Halusin, että taulusta henkii lapsuuden huoleton kesäpäivä. Kaija Laukkanen tarttui ajatukseeni ja maalasi aivan ihastuttavan kirkkotaulun. Kirkko oli viimeisen päälle tarkasti maalattu oikean näköiseksi, mutta taustalla hehkui aurinkoinen kesäpäivä muistojen Karjalassa. Taulusta tuli ihana ja äidille hyvin rakas. Teenpä joskus siitä taulusta aivan oman postauksen, mutta näyttelyssä oli mukava saada vielä kerran kiittää äidin taulun maalaajaa hänen suurenmoisesta työstään.
Vaikka viime tipassa riensin puoli juoksua näyttelyyn, sain kuitenkin aivan rauhassa tutustua teoksiin. Lappi-aiheinen maalaus toi mieleeni syyskuun ikimuistoisen päivän Salla-tunturin huipulla, kangasvärjäys yhteiset hetket kollegan kanssa kuorolaulun parissa ja tupasvilla-taulu äitini viimeiset päivät hoitokodin Tupasvilla-osastolla. Tällä kertaa siis hyvin henkilökohtaisia ajatuksia taideteosten innoittamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti