perjantai 14. lokakuuta 2022

Ne pörisevät vehkeet

 


Taas on se aika syksystä, jolloin maahan satelee lehtiä niin vinhasti, että lehtipuhaltimet eivät perässä pysy - onneksi! On todella kaunista, kun paksu lehtikerros peittää lehmuskujaa tai polku metsässä on iloisen väristen haavanlehtien täplittämä.

Inhoan lehtipuhaltimia, vaikka ymmärränkin niiden helpottavan työtä. Hautausmaalla puhaltimet ruiskivat hautakivet kuraisiksi, vaikka puhallussuunta ei puutarhurin mukaan pitäisi olla kiveen päin. Viime keväänä parkkipaikkaa putsattiin kuivasta hiekasta (kyllä!), kun tulin työpäivän päätteeksi hakemaan autoa. Kaupungin miehet sulkivat pöristimensä, mutta autoni oli jo hienon hiekkapölyn peitossa. Kauniisti annoin pientä palautetta, joka ei tuntunut nuorista miehistä mieluisalta ilmeistä päätellen. No, mökillä oli letku, joten järvivesi huuhteli pölyt pois. Aamuvarhaisellakin on kaupungissa toisinaan ratkiriemukasta herätä konserttiin, kun huoltomiehillä kolme vekotinta kilpaa huutaa kerrostalon pihassa. 

Haravat tai harjat eivät juurikaan enää käsissä näy, paitsi meillä vanhemmalla väellä. Jopa talvella puhallettiin koulun ulko-ovien edestä ja rappusilta pakkaslumi pois. Kyllä ovat työtavat muuttuneet!

No, pieniä harmeja nämä ovat kunnon murheiden rinnalla, joita tuolta maailmalta jatkuvasti kantautuu...

2 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Joo, mä inhoan kanssa noita lehtipuhaltimia. Loviisassa asuessa, kun kerran menin tosi aikaisin Hesaan eli lähdin jo 5.15 bussilla, niin johan siellä oli joku lehtipuhaltimen kanssa häärimässä lähikerrostalon pihalla. Varmaan herätti koko korttelin. Mutta sai kyllä paikallislehdessä kipakkaa palautetta (en ollut se kommentoija).

Jaana kirjoitti...

Mietittiin kesällä, pitääkö hankkia lehtipuhallin, että saadaan mökkien ränneistä lehdet ja muut roskat pois. Enää ei oikein innosta katoilla kiipeily. Sitten onneksi hoksattiin, että tikapuilta vesiletkutus hoitaa homman hyvin. (Tosi tyhmästi laitettu vesikourut, kun kiinnitysraudat ovat kourun päällä ja estävät moskan etenemisen kourussa eteenpäin. Kuka lie hyväksynyt tällaisen kiinnitystekniikan? No, minä itse tietenkin!)