Kuluneet pari viikkoa ovat olleet aivan ihmeelliset: Toiset lähtevät aamulla töihin ja minun "lomani" vain jatkuu. Rauhallisia aamuja, vesijuoksua, helteestä nauttimista, pieniä puuhia omassa tahdissa... En vieläkään oikein usko tätä todeksi! No, eilen tuli ensimmäinen eläke Kevalta, joka hieman konkretisoi tätä uutta aikaa.
Urkuviikko päätti neliviikkoisen konserttien lähes jokapäiväisen nautinnon. Nyt tekee mieli puuhastella muita juttuja. Nautimme ystävien luona savusaunaillasta sekä vihdoin ja viimein saimme neljännen koronarokotuksen, josta ei tullut onneksi mitään oireita. Lisäksi sain kunnian olla suvun nuorimman kanssa pianotunnilla, kun uusi opettaja toivoi vanhempia mukaan, mikä ei sinä päivänä ollut mahdollista. Täti sai kelvata. Menimme tunnin jälkeen kakkukahville meidän molempien lähestyvän nimpparipäivän kunniaksi, joka oli tosi hauska hetki. Sain samalla kuulla viidesluokkalaisen koulujuttuja. Koulu - mikä ihme se on? ;>)
Mustikoitakin olen noukkinut omaan tarpeeseen. Jo toisena vuonna pihan rinteessä mökillä on ollut ihan sinisenään marjoja, joten todella helppoa on marjastaa. Muuten en erityisemmin pidä mustikan keräämisestä, mutta nyt se on ollut jopa hauskaa. Varsinkin kun minä olen kerännyt, ja sitä mukaa, kun poimuri on tyhjentynyt ämpäriin, ovat toiset, ahkerat kädet ne saman tien jo putsanneet. Ihanaa!
Pikkulinnut ovat laulaneet kaikuja opettajilta, jotka ovat työn touhussa heti väsähtäneenä kaikesta alun hössäkästä. Tosin se sama on vielä hyvässä muistissa minullakin. Onneksi kouluelämä rauhoittuu alun jälkeen, jos ei mitään muita hökreemejä ilmaannu. Pysyisipä koronakin poissa luokista, mutta taitaa olla pelkkää toiveajattelua!
Kiitollinen mieli on alkaneesta uudesta elämänvaiheesta. Tuntuu aivan ihanalta unelta, vieläkin. Saa tehdä mitä haluaa, ei ole paineita mistään ja lomailu lämpimässä kesäsäässä vain jatkuu. Ihmeellistä! Sanon kahden viikon kokemuksella, että eläkkeellä olo on oikein kuningatarelämää. Nautin niin jokaisesta päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti