tiistai 2. elokuuta 2022

Haa, eläkkeellä!

 


Eilen vetäistiin elokuun ensimmäisen päivän kunniaksi lippu salkoon. No, ei! Oikea syy oli eläkkeeni ensimmäinen päivä. Nyt on työ päätöksessään ja eläke virallisesti alkanut. Hauskaa! Syötiin ulkona aamupala ja ihasteltiin kaunista kesäpäivää. Kävin soutelemassa ja vähän katkottiin puiden taimia sekä versoja vääristä paikoista. Uitiin ja nautittiin lähes helteestä. Kiva päivä!


Tuntuu hassulta, kun some kuhisee opettajien vinkkejä toisilleen koulun aloitukseen ja mainokset hehkuttavat koulureppuja, mutta minua ne eivät kosketa. Vieläkin tuntuu kuin katselisi ihanaa unta, josta kohta herää todellisuuteen. Pitää vähän nipistää itseään vanhaan tapaan huomatakseen, että totta tämä on: Ei tarvitse loman viimeisinä päivinä rynnätä luokkaan järjestelemään pulpetteja ja raahaamaan koulutarvikkeita, ei enää kiirettä aamusella, ei haikeutta loman päättymisestä, ei sunnuntai-illan syndroomaa tai maanantain alavireisyyttä...


Eräs tuttava jutteli minulle sillä sävyllä, että on todella haikeaa, kun työni päättyy. Hän ei oikein tuntunut uskovan, kun vakuutin olevani iloinen "kuin pieni pupunen", suvun nuorimman repliikkiä lainaten. Tietysti on haikeaa, kun ei tapaa työyhteisön ihanaa väkeä, mutta itse työtä olen saanut tehdä enemmän kuin tarpeeksi. Puhdas ilo on vallalla! 

3 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Onnea, onnea! Kyllä kannattikin vetäistä lippu salkoon!

Tita kirjoitti...

Niin ja ajattele, siitä on kohta 54 vuotta aikaa, kun me aloitettiin Savosenmäessä koulu...2.9.1968. Vieläkin muistan mustekynien täytön ja fluorin purskutukset :)


Jaana kirjoitti...

Kiitos!
Sanopas muuta! Aika ja elämä kuluu tässä iässä ihan ihan hurjaa vauhtia. Kyllä minäkin purskutukset muistan, yäk. Onneksi niitä ei enää työssäolovuosina ole tainnut olla.

Minä muistan ekaluokalta, kun tehdas vietti juhlia ja saimme koulussa karkkia ja limsaa. Ja sen päivän, kun opettaja oli menettänyt äänensä ja kuiski vain! Luokka taisi olla silloin aika villillä päällä...