Käsiini osui paperinkeräykseen menossa ollut kulahtanut ja teipattu kirja Adolf Hitleristä, jonka nappasin luettavaksi. Aihe ei tosin ollut mikään mukava, mutta lähetymistapa mielenkiintoinen. Nyt ei vellottu Hitlerin tekoja, vaan yritettiin selventää hänen tekojensa vaikuttimia, messiaskompleksia, kuolemanpelkoa ja muita erityispiirteitä. Hitlerin kauhutekoja ei käsitelty mitenkään muuten kuin mainintana, joka oli yksi syy tarttua kirjaan.
Psykoanalyytikko Walter C. Langer laati aikoinaan Yhdysvaltain tiedustelutoimiston pyynnöstä raportin Hitleristä sodan vielä ollessa käynnissä. Tästä raportista tehtiin kirja vuonna 1972. Kirjan lopussa on vielä historioitsija Robert Waiten jälkisanat, jossa hän mielenkiintoisesti ruotii Langerin näkemyksiä.
Kirja oli raskas aloittaa, mutta kun alkuun pääsi, se imaisi nopeasti mukaansa. Mitään helppoa luettavaa se ei ollut, mutta äärimmäisen mielenkiintoista. Ainut osuus, joka minua ei juurikaan kiinnostanut, oli kuvaus Hitlerin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Sille laitettiin analyysissä vahva paino, ja varmasti se osaltaan avartaa tämän kauhistuttavan diktaattorin psykologista profiilia.
Kirjan luettua hiipi mieleen pienoinen sääli Hitleriä kohtaan, joka kuitenkin nopeasti häipyi mielestä kammottavan kokonaisuuden taakse. On vaikea ymmärtää tätä lopulta ihmisraunioksi kehittynyttä henkiloä, joka sai valtavan suosion ällistyttävän puhetaitonsa ja sotilastaktikon kykyjensä vuoksi. Siltikin, miten ihmeessä kokonainen kansakunta juoksi hänen pillinsä mukaan, teorian, joka oli valhetta valheen perään aiheuttaen vain suunnatonta kärsimystä ja kuolemaa? Tätä on jälkikäteen vaikea pienen, tavallisen ihmisen ymmärtää...
2 kommenttia:
Näin on että sitä ihmettelee koko hommaa vieläkin. Kouluaikana tutustuin aika paljon Hitlerin juttuihin ja natseihin. Johtui mielenkiinnosta toiseen maailmansotaan. Mutta kaikki eivät kuitenkaan halunneet hänen oppeihinsa alistua, mutta heidät vaiennettiin joko tappamalla tai muuten siirtämällä sopivasti pois julistamasta mielipiteitään (tyyliin: ole hiljaa tai löydät itsesi keskitysleiriltä). Muistelen vieläkin filmejä, jossa Hitler tulee Mannerheimin synttäreille ja jotenkin jää sellainen mielikuva, että Mannerheim toivoo...että tuo mies ei koskaan olisi tullut tänne. Kumppanuus oli vain kahden pahan pienempi paha... joko Venäjä tai Hitler...
Näinhän se oli...
Lähetä kommentti