Mökin sisätilat kävivät ahtaiksi, kun äidin puoleisen sukuhaaran osa serkuista ja pikkuserkuista tapasi mökillä pitkästä aikaa. Onneksi ulkona tilaa riitti ja sääkin oli mitä parhain.
Kaukaisimmat vieraat tulivat "rapakon" takaa ja oikeastaan heidän vuokseen olikin niin kiva nähdä. Lähes kaikilla oli siteitä meidän mökille, jossa oli vietetty kokonaisia kesiäkin aikoinaan.
Hilpeyttä herätti 50-vuotiaat ankat, joita jokainen oli vuorotellen narun perässä uittanut laiturilta lapsena. Samoin lähes yhtä vanhat leikkiauton vihreät ratit vaihteineen, joiden kanssa muinoin pojat pitivät kilpailuja juosten pihamaata ristiin rastiin, kuten formulakuskit konsanaan. Toinen rateista on jo joitain vuosia sitten lähtenyt omistajansa mukana Yhdysvaltoihin, ja nyt toinenkin pakattiin lapsenlapsen tavaroihin Atlantin ylitystä varten. Ihana muisto edesmenneen oman isän lapsuudesta!
Mukana tapaamisessa oli myös yli 80-vuotias kummitätini, jonka uutta asuntoa kävimme edellisviikolla Helsingissä katsomassa. Ihanaa, että hänkin jaksoi lähteä mukaan, vaikka ajomatkaa tulikin monta tuntia suuntaansa.
Mitä vanhemmaksi elää, sitä rakkaammaksi suvun jäsenet tulevat. Kiitos mukavasta kokoontumisesta! Ihanat muistot lämmittävät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti