Kevyttä klassista -festivaalin avajaiskonsertissa olin perjantaina Vilppulan kirkossa. Esiintyjinä olivat Johanna Rusanen-Kartano sekä pianisti-urkuri Pami Karvonen. Lisänä piti olla vielä Jukka Saarman, mutta hän joutui perumaan osuutensa kesän alussa sairastetun koronan vuoksi.
Johanna Rusanen-Kartano on taitava, isojen konserttisalien sopraano. Merikannon musiikki sopi oivasti kirkkoon, olihan se Oskar Merikannon kesäkirkko ja Merikanto sävelsi yli puolet tuotannostaan kesäasukkaana Vilppulassa. Kuulan, Franckin ja Händelin musiikki soi kauniisti kesäillassa - tosin solistin voimakas ääni tuntui ehkä liiankin mahtavalta tähän kirkkotilaan. Sopraanon ääni oli kauneimmillaan hiljaisemmissa kohdissa, mutta suuremmassa tilassa vaikutelma olisi varmasti ollut toinen.
Säestäjänä toiminut Pami Karvonen soitti myös soolona uruilla Kokkosen Lux Aeternan sekä Mårtenssonin musiikkia sekä Merikannon Kesäillan valssin painolla. Merikannon tempo oli valtava ja jatkuva rubato venytti valssia omituisesti, joten näistä kärsi koko kappale. Itse olen sitä soittanut ja kuunnellut toisten tulkitsemana niin monet kerrat, että tämä näkemys sävellyksestä oli hiukan erikoinen minun mielestäni.
Suvi-illan säveliä kuuntelin ihan hyvällä mielellä. Yleisö aplodeista päätellen piti konsertista ja poistuimme kirkkoniemen kauniiseen kesäiltaan iloisella mielellä. Kohta kuuntelen lisää klassista musiikkia Kuhmon kauniissa maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti