maanantai 11. heinäkuuta 2022

Kainuun maisemissa


Kuhmon kamarimusiikki on vauhdissa. Tänään olimme kirkossa kuuntelemassa Händelin passacagliaa ja myös sen teemasta sävellettyä Halvorsenin näkemystä, meille rakas kappale. Vakipaikoilla parvella tuntui niin mukavalta aloittaa tämän kesäistä musiikkielämystä.



Ennen kirkkokonserttia olimme Salakamarissa, jossa uudet taiteelliset johtajat Minna Pensola ja Antti Tikkanen mielenkiintoisesti kertoivat näkemyksiään Kuhmon vetovastuusta. Iloinen ja tiivis tunnelma - meillä maskit, kun virallisesti sitä suositellaan ja istuttiin kuin sillit suolassa. Saimme kuitenkin paikat ison, aukinaisen oven vierestä, kun tulimme ajoissa.


Polkupyörillä huristelemme paikasta toiseen. Hiukan hirvittää, kun monet vanhemmasta väestä kulkevat ryhmissä kolme rinnakkain, jolloin ohi pääseminen on hankalaa. Kun soittaa kelloa, saa välillä kiukkuisia vilkaisuja, hmmm, miksiköhän?


Paljakka virtaa ohitse ajaessa. Huomenna menemme Ikolan pappilaan päiväkahville Kertun ihanien herkkujen äärelle ja samalla pulahdamme uimassa, sillä vielä ei ole ehditty.


Kosken partaalla on kiva kävellä kauniissa maisemissa.


Mesiangervot tuoksuvat voimakkaasti joka paikassa.


"Kotona" on siirretty lukuisat mariskoolit turvaan, jotta me kömpelöt konserttivieraat emme saisi sirpaleita aikaiseksi. Kiitos Eeva ja Matti ihanasta konserttikodista, jonka olette taas lainanneet meille kahdeksi viikoksi!

2 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Kiva kokoelma! Tosin mä olen vain punaisten ystävä :) Kivaa Kuhmoa!

Jaana kirjoitti...

Kiitos!
Täällä on varmaan nelisenkymmentä mariskoolia, ihan kaikissa väreissä ja joitain samanvärisiä useitakin.

Minä omistan tasan yhden! Ne eivät vain ole minun juttuni.