torstai 17. joulukuuta 2015

Piparia kerrakseen

              

Eilen illalla vietettiin kuoromme joulujuhlaa. Paikkana oli vanha kansakoulu, joka nyt palveli kestikievarina. Mielenkiintoinen talo, erilainen, persoonallinen... Isäntä on opiskellut 15 vuotta heprean kieltä, joten seinien maalauksissa oli myös hepreankielisiä tekstejä.

Juhlasalin näyttämön reunassa oli koko pituudeltaan piparkakkutaloja maisemineen. Aivan uskomaton taidonnäyte! On siinä ollut väkertämistä.

             

Ruoka oli hyvää ja sisälsi myös uusia makuja. Harmi vain, että töissäkin oli päivällä jouluateria, joten eilen herkuteltiin oikein urakalla. Onneksi pidän jouluruoasta, eikä syömisessä muutenkaan ole koskaan mitään vaikeuksia ;=)

              

Juhlamme oli oikein mukava, kuten aina. Lauloimme, nauroimme ja juttelimme pitkän kaavan mukaan, jota ei harjoituksissa ehdi tehdä. Ohjelmaa oli monenlaista, myös perinteinen bassojen Oi, kuusipuu -laulu, jota olemme lähes katkeamatta kuulleet useita vuosikymmeniä. Pukkikin oli ehtinyt heittää pakettikopan taloon, vaikka ei päässytkään henkilökohtaisesti paikalle.

Kuoromme viettää aina joulujuhlaa, ei pikkujoulua. Laulukeikat vielä jatkuvat, vaikka juhla on pidetty. Maanantaina vierailemme vanhainkodilla ja vuodeosastolla. On ihanaa viedä joulun sanomaa ja tunnelmaa näihin paikkoihin, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kuoromme vierailukohteisiin. Vaikka pieni kiire on oman joulun valmistelussa, näitä vierailuja en halua ohittaa. Antaessaan saa aina vähintään yhtä paljon takaisin!

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Olipa piparivärkkäyksiä kerrakseen
Joulua on ilo olla viemässä. Siitä saa paljon itselleen.
Muistan kun noin viisitoistavuotiaana tai vähän alle olin joulua enen yhden yön vanhainkodilla, koska partiokaverini äiti oli siellä silloin yövuorossa. Teimme Liisan kanssa joulukoristelut osastoille sinä yönä ja oli kivaa!

Jaana kirjoitti...

Ihana joulumuisto! Niitä meillä itse kullakin on lapsuudesta ja nuoruudesta - ajan kultaamia.