Koulun alku on niin hektinen tapahtuma, että tämän kaltaiset remontit olisivat saaneet valmistua kesän aikana. Luulen, että syyskuukin vielä kuluu tässä härdellissä.
Koneiden äänet eivät onneksi kuulu häiritsevästi sisälle. Iltapäiväkerho käyttää kuitenkin pihamaata monta tuntia päivässä ja ohjaajat ovat jo aivan väsyneitä kuuntelemaan koneiden melua. Lapsia sen sijaan äänet eivät tunnu häiritsevän. Aidan takana roikkuu aina kymmenkunta silmäparia tuijottamassa tarkasti töiden edistymistä!
Toivon kädet kyynärpäitä myöden ristissä, ettei onnettomuuksia sattuisi kaiken tämän rakennushässäkän keskellä. Olemme tiedottaneet asiasta koulun sivuilla ja varoittaneet oppilaita joka päivä isoista työkoneista, joita koulun lähistöllä liikkuu.
Kaipa katuremonttiin tottuu! Sitä ennen säpsähtelen joka kerta, kun "ampu tulee" ja lattia jytisee.
4 kommenttia:
Hyvää nimipäivää!
Kiitos! Töissä syötiin mansikkakakkua ja oppilaat saivat karkkia...
Eihän niitä töitä kesällä voinut tehdä, sillä kaupungin työntekijät olivat kaikki LOMALLA. Jos nyt kaupunki ei teetä ulkopuolisella (jolloin olisivat voineet sopia ajankohdaksi vaikka heinäkuun). Toivottavasti ei mitään vahinkoja satu (ja lapsista on varmasti kiva katsella koneita ja miehiä töissään). Mitenkähän teidän rakennukset kestää, jos lattiakin tärisee?
Koulumme on kaupungin vanhin koulurakennus. Kaipa se vielä tämän koettelemuksen kestää, toivottavasti...
Lähetä kommentti