Lähdin aamulla mökkipaikkakunnan kirkkoon messuun. Kirkko sijatsee niemessä todella kauniilla paikalla. Ajelin maalaistietä, katselin puimureita pelloilla ja odottelin rauhassa, kunnes tiellä pyörivä pyyparvi lenteli verkkaisesti pois metsän siimekseen. Kurkiakin näkyi arvokkaasti astelemassa jo puidulla pellolla.
Messussa meitä oli kahdeksan ihmistä työntekijöiden lisäksi. Olo ei ollut yhtään vaivaantunut vaan varsin kotoisa. Maalla käy joskus näin!
Messusta porhalsin pikkukylän markkinoille, jossa menetin kaiken käteisen rahani. Koriin eksyi leivonnaisia, teepussin alustat, huivi ja kaksi pyyhettä. Makoisan räiskäleen söin hillon kanssa, ennen kuin lähdin takaisin mökille. Loppupäivän nautiskelin ulkona auringossa. Oli niin ihana ilma!
Illalla lähdin vielä kaupunkiin urkuviikon viimeiseen konserttiin. Siellä kuuntelin lumoutuneena Cecar Franckin Preludia ja Max Regerin Fantasiaa Jumala ompi linnamme -koraaliin. Suomen suurimpien urkujen soittaja, Lapuan tuomiokirkon urkuri Marko Koskinen pani parastaan ja kirkkomme upeat urut loistivat äänikertoineen.
Illalla polttelin kynttilöitä niin sisällä kuin ulkonakin ja ihastelin pimenevää iltaa. Järvellä meni vene, jonka valot näkyivät meille. Kun sammutin kynttilät ja valot, nukkumaan mennessä oli todella pimeää! Mistään ei näkynyt valon tuiketta. Kohta "routa kesäporsaan kaupunkiin ajaa"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti