Maanantaina oli lepäilypäivä. Annan rippijuhlien valmistelu ja juhliminen oli sen verran voimille käyvää, että päätin ottaa seuraavan päivän vain oleillen. Ilma oli aurinkoinen, joten vietimme ulkona suurimman osan päivästä ja vain nautimme. Muuta hyödyllistä ei varmasti edes tehty kuin ruoan laitto ja sekin oli pelkkää jäljelle jääneiden juhlaruokien lämmittelyä.
Tiistaina aamulla kävin laiturilla rannassa. Ilma oli tyyni ja ihmeekseni huomasin laiturista viitisen metriä järvelle päin vaahtoa ja kummallista harmaanruskeaa kalvoa, jota riitti parin metrin levyisenä nauhana niin pitkälle kuin laiturilta näki. Säikähdin julmetusti, kun vielä huomasin kuolleen koskelon mönjän seassa. Olisiko aine öljyä?
Ryntäsin hakemaan Karia ja yhdessä tutkimme. Veden pinnalla oleva kalvo ei tuntunut öljyiseltä ja kesken tutkimusten alkoi tuulla. Nopeasti kalvo hajosi ja yhtäkkiä sitä ei ollut enää missään. Vain kuollut linturaukka jatkoi matkaansa laineilla mökin ohitse.
Myöhemmin iltapäivällä sain selville, että aine oli lentokoneiden käyttämää kerosiinia. Se on bensan ja dieselin välimaastosta, lähempänä kuulemma bensiiniä, kertoi tuttu kemisti. Aine haihtuu hyvin nopeasti vedessä. Ilmeisesti kerosiini oli joutunut veteen jonkun hävittäjän jälkipoltosta, jolloin ainetta menee moottorin "ohi" ja putoaa sitten minne tahansa, tällä kertaa veteen.
Olin kiukkuinen! Koskelo varmaan kuoli aineeseen tai sitten se oli vain sattumaa. Uskon kuitenkin kerosiinin vaikutukseen enemmän. Onneksi aine ei kuitenkaan ollut öljyä! Olisi hirveää, jos puhdas mökkiranta saastuisi.
Mökkimme on paikkakunnalla, jossa on paljon lentotoimintaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minä näen kerosiinia vedessä. Onneksi hävittäjälennot oleellisesti vähenevät tänä kesänä. En kaipaa moisia säikäytyksiä, saastetta enkä kyllä lentomeluakaan.
4 kommenttia:
Kyllä tuossa varmasti säpsähtää, kun huomaa moista ainetta ilmestyneen mökkirantaan. Onneksi ei ollut öljyä, mikä ei olisikaan haihtunut. Olisikohan isokoskelo saanut kerosiinin suoraan niskaansa? Ilman muuta voisi olettaa, että aineella on ollut vaikutusta linnun kuolemaan, mutta varmastihan sitä ei voi tietää. Kuolleita lintuja tai muita eläimiä näkee luonnossa sentään melko harvoin.
Terveisin
Eero
Lentopetroli liukenee jonkin verran veteen (< 50 mg/l). Se voi kuitenkin haihtua pintavedestä ilmaan. Laskentamallien avulla on arvioitu, että sen määrä puoliintuu matalassa joessa (syvyys yksi metri) alle kuudessa tunnissa. Lentopetroli hajoaa vedessä aerobisissa olosuhteissa, mutta se ei kuitenkaan ole nopeasti biologisesti hajoavaa. Lisäksi sen komponenttien sitoutuminen veden orgaaniseen ainekseen ja sedimenttiin hidastaa hajoamista. Lentopetrolin komponentit ovat myrkyllisiä tai haitallisia vesieliöille.
Meidän kemisti (lentolupakirja) on sitä mieltä, että hävittäjästä se ei voisi olla peräisin. Olisi hävinnyt taivaalle.
Kiitos kommenteista Eero ja Tita!
Niin, olen edelleen sitä mieltä, että koskeloraukka oli kuollut aineeseen, mutta mistä se lentopetroli/kerosiini on peräisin, se on sitten toinen juttu. Täällähän lentokenttä sijaitsee hyvin lähellä järveä ja lentoreitti laskeutumisessa menee aivan järven yli, jossa matalalla koneet lentävät.
Merkillistä, mutta myös raivostuttavaa! En todelakaan halua meidän järveen mitään ylimääräistä sinne kuulumatonta.
Koskelo R.I.P. toivottavasti kuoli nopeasti ja kivutta. Mitkään päästöt eivät ole suotavia, olivat ne sitten mökillä tai muualla. Toivottavasti ei toistu teillä. Eikä esiinny muualla. Myös hävittäjien lentoreitit voidaan suunnitella rauhaomaisissa olosuhteissa... eli kannattaisi pyytää että järvi olisi lentokieltoaluetta.
Lähetä kommentti