Hyvää isänpäivää!

Muotokuva susta,
olet kiva musta!

Toivon hyvää päivää
vailla huolen häivää.
                (JP 7.11.12)

Onnea kaikille isille! Lapsena aina ihmettelin, miksi äitejä juhlitaan muttei isiä. Jo vuonna 1970 päivä merkittiin joihinkin kalentereihin ilman Helsingin yliopiston päätöstä ja vuonna 1987 isänpäivästä tuli liputuspäivä.

Teimme koulussa ekaluokkalaisten kanssa kortin, johon sai kanteen piirtää muotokuvan jostain henkilöstä, mm. isästä. Jotkut piirsivät papasta, jotkut äidistä. Niistä tuli varsin veikeitä ja hauskoja. Kehyksenä oli tapetin pala ja varsinainen korttipohja oli värillistä kartonkia.

Kotona kaivelin askartelutarpeet esille ja Kari sai luvan tehdä samanlaisen kortin isälleen. Eipä viisikymppinen mies paljon hätkähtänyt, kun löin puuvärit eteen työtä varten. On vuosien varrella tottunut monenlaiseen ;=)  Kiltisti piirsi muotokuvan omasta, 87-vuotiaasta isästään. Hieno tuli, ihan näköinenkin!

Oma rakas isäni kuoli leukemiaan v. 1984 51-vuotiaana. Olin silloin 23. Hän oli turvallinen, huolehtiva, iloinen ja huumorintajuinen isä. Paras isä minulle. Vieläkin on ikävä, vaikka hänen poismenostaan on jo 28 vuotta.

Minä vien oman isäni haudalle kynttilän ja sitten jatkamme juhlimaan Karin isää. Annamme tuon yllä olevan muotokuvan. Saa nähdä, riittääkö päivänsankarin huumorintaju. Toivottavasti!