En muista, milloin viimeeksi olisi ollut ihan huoleton, vapaa viikonloppu. Äidin sairastuminen elokuun puolessa välissä ja sitä seuranneet hautajaisjärjestelyt ovat vieneet tehokkaasti kaiken vapaa-ajan kahden kuukauden ajan. Sitä ennenkin - jo vuosia - viikonloppuihin sisältyi aina vierailu äidin luona, jos vain olin kotimaisemissa.
Nyt tuntuu vapauttavalta viettää perjantaita tietäen, ettei tarvitse järjestellä mitään. Voi vain käyttää koko viikonlopun itselleen. (No, rehellisesti sanoen - äsken tilasin virkatodistuksia netissä.)
Huomenna tapaan hyvän ystävän ja saan viettää kaksi päivää toisen rakkaan ystävän seurassa. Tuntuu hyvältä. Ei tarvitse miettiä, mitä asioita seuraavaksi hoitaisi, mitä on unohtanut, mitä pitää järjestellä, tilata, etsiä, hakea, sopia...
Ulkona tuulee. Ikkunan takana on pimeää, syksyä, mutta huomennakin aurinko paistaa ja ehkä vähän vielä lämmittääkin. Surusta huolimatta mieli on valoisa.
2 kommenttia:
Hyvät ystävät, rakkaat ystävät ovat tärkeitä ja auttavat jaksamaan. On varmaan hyvä saada puhua, jutella eikä tarvitse huolehtia välttämättä toisista - lepoa sielulle ja ruumiille.
Ihanaa on ollut, lepoa ystävien hyvässä ja lempeässä seurassa...
Lähetä kommentti