Miten kiireisiksi työviikot ovatkaan tulleet! Normaalityön lisäksi oppilaspalavereita, kokopäivän koulutusta matkojen päässä, lausuntoja sinne ja tänne, vierailijoita, erotodistuksien sekä oppimissuunnitelmien laatimista, kirjauksia, kokouksia... Miten ihanaa onkaan huomata, että työviikko on lopuillaan ja kaikesta on taas selvitty suurin piirtein kunnialla.
Nykypäivän työssä mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos ja resurssien puute. Jatkuvassa muutoksessa oleminen on raskasta ja verottaa voimavaroja. Taas pitäisi säästää, mutta kuntien säästörumbassa ei kohta ole, mistä ottaa.
Tänään oli onneksi pieni lepohetki aherruksen lomassa, joka kuitenkin venytti työpäivää rutkasti. Olimme tyky-päivää viettämässä osaksi luonnon helmassa Seppo-ohjelmaa testaten ja lopuksi idyllisessä viinituvassa keskellä metsää raclettea syömässä.
Raclette oli minulle uusi tuttavuus. Siinä juustoa sulatetaan pöytägrillissä ja nautitaan perunoiden ja erilaisten grillattavien lisukkeiden kanssa. Grillasimme siis itse syötävämme - isossa pöydässä erittäin yhteisöllinen ja toiminnallinen ruokailukokemus. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei nyt ehkä mitään niin ihanaa, jota jäisi kaipaamaan heti uudelleen. Oli kuitenkin mukava viettää työkavereiden kanssa kiireetön iltapäivä yhdessä syöden ja jutellen.
Huomenna ihka t a v a l l i n e n työpäivä, josta iloitsen! Ihanaa...
2 kommenttia:
Lehdissä -Hesarissa ainakin - on ollut viime päivinä juttua koulujen resursseista. Joissakin kunnissa on paljon enemmän tunteja kuin toisissa. Esimerkkinä oli Pori, jossa vähän ja naapurikunta, jossa suurinpiirtein eniten Suomessa tuntikehystä. Miten teillä?
Meidän kunta taitaa olla siellä keskellä, joten ihan hyvä tilanne
tuntikehyksen suhteen - vielä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin nipistetään.
Lähetä kommentti