perjantai 15. tammikuuta 2016

Iso ilo


Niin tavallinen - niin suuri riemu!

Sain tänään kahvipaketin ystävältä. Ällistyin - en kahvista vaan paketista! Se oli niin kaunis: valkoinen ja muutenkin "disainiltansa" minun makuuni. En malttanut laittaa edes kaappiin, vaan siellä se keittiön työpöydällä on nytkin koristeena.

Tätä kahvia en ole koskaan aiemmin tavannutkaan. Sisältö on varmaan yhtä kamalan makuista kuin kahvit yleensäkin, mutta paketti sai aikaan suuren ilon. Oikein ihmettelin, miten yksi arkinen asia voi tuntua niin kivalta.

Olen nyt juonut kahvia kaksi ja puoli vuotta. Edelleen se on pahaa, mutta maidon kanssa siedettävää. Hassua, mutta rakastan kahvihetkiäni iltapäivällä. Vieläkin uutta, erilaista, mukavaa... Juon kahvia vain iltapäivällä, mutta erityisinä vapaapäivinä saataan juoda myös aamulla, varsinkin jos on seuraa. Silti en ole jäänyt millään lailla koukkuun. Ihan sama, juonko vai en, mitään riippuvuuden tuntemuksia ei tule.

Mutta tämä kahvipaketti... Voi, miten kaunis!

4 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Tosiaan. Aivan uudenlainen paketti ja kahvilaatukin kai. Kannattakin ihastella.
En juo kahvia kuin hyvin harvoin. Tuoksu on hyvä, mutta maku ei. Olen teen suurkuluttaja.

Jaana kirjoitti...

Minäkin join ennen vain teetä, nyt molempia.

Tita kirjoitti...

Nooh, miten sen nyt sanoisin nätisti... suomalainen kahvi on aika pahaa. Itse ryhdyin oikeastaan juomaan kahvia vasta, kun työmatkat suuntautuivat Italiaan...juon kaikista tummapaahtoisinta expressoa. Ei maitoa, ei sokeria. Jos käyn Suomessa, ilmoitan vain, että en juo kahvia (ja laukussa on teekukka), niin että jos vain kuumaa vettä löytyy, niin olen omavarainen...

Jaana kirjoitti...

Tummapaahtoinen expresso ilman maitoa!!! Huh-huh!