Sukumme virkeä, monirotuinen hurtta Nella, 13 vuotta, on ilahduttanut meitä iloisella olemuksellaan ja tempauksillaan jo vuosikausia. Yleensä kesän koittaessa minulla on ollut ilo viettää yhteistä aikaa tänän koiraneidon kanssa mökillä useaankin otteeseen.
Kun Nella oli pieni, sen omistaja, 8-vuotias nuori neiti armollisesti lupasi, että saan koirasta omistusosuutena toisen korvan, joka silloin oli vielä pennulla suloisesti lurpassa. No, korva suoristui, mutta omistajan ominaisuudessa minulle tietenkin aina silloin tällöin osuu hoitovuoroja. Välillä olen myös osallistunut rahallisessa muodossa esim. eläinlääkärikuluihin, joita vuosien varrella on onneksi ollut hyvin vähän.
Juhannusta juhlimme yhdessä. Nyt Nella on jo vanhan oloinen eikä jaksa enää yhtä pitkiä lenkkejä kuten vielä nuorempana. Riehuminen onnistuu, mutta kestää vain hetken. Jäsenet ovat kankeampia ja kuulo huonontunut, joten vahtikoiraksi siitä ei enää ole. Saapa nähdä, kuinka kauan yhteisiä elonpäiviä vielä jaamme.
Tänä kesänä Nella joutuu ensimmäistä kertaa koirahoitolaan lomamatkan ajaksi. Saapa nähdä, miten se asiaan sopeutuu. Uudet hajut ja ympäristö voivat olla niin virkistäviä, että loman jälkeen koira nukkuu reporankana monta päivää. Keskustelua asia aiheutti jopa niin paljon, että jouduttiin toppuuttelemaan: "Kyllä koira pärjää..., ei, se ei tarvitse tv:tä mukaansa, vaikka kotona katsookin luonto-ohjelmia...jos kuolee, niin pääsee koirien taivaaseen... no, ei se mihinkään sillä aikaa kupsahda!"
Rakas ja Tärkeä Perheenjäsen!
Ps. Kymmenen päivän hoitojakso oli sujunut oikein hyvin, hyvä Nella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti