Pääkaupungissa

 

Tällä viikolla vietettiin muutamia päiviä Helsingissä. Yövyimme suosikkikohteessamme Rantapuistossa meren äärellä, niin kuin lähes aina pääkaupungissa käydessämme. Aikaa nähnyt kiinteistö kauniissa, rauhallisessa maisemassa valikoi hotellivieraansa, joten aina saa nauttia häiriöttömistä öistä ja ihanasta, runsaasta aamiaisesta. Talvella lisänä on aito takkatuli, jonka ääressä on kiva lueskella päivän lehteä. Tosin tällä kertaa helteen helliessä ei takkatulesta ollut väliä.

Tapasimme yli 80-vuotiaan kummitätini sekä serkkuni miehensä kanssa, jotka olivat tulleet Usasta äitinsä luokse. Heitä tapaan harvoin, joten oli oikein ihana nähdä ja jutella rauhassa pitkästä aikaa. Kummitätini toipui kaihileikkauksesta, mutta mitenkään sitä ei olisi hänestä huomannut - oli iloinen, oma itsensä. 

On ihanan kiitollista, että tämän ikäisenä saa nauttia vielä kummitätinsä seurasta. Syksyllä saimme suru-uutisen toisen kummitätini kuolemasta. Hän sai elää pitkän elämän ja oli kuollessaan jo yli 90-vuotias. Olen ollut hyvin läheinen molempien kanssa ja muistoissa on lukuisat, kauniit tapaamiset, keskustelut ja yhteiset retket.

Helsingissä ollessamme vierailimme myös iki-ihanassa Puu-Käpylässä lähes 100-vuotiaassa punaisessa talossa katsomassa melkein 2-vuotiasta neitosta sekä hänen perhettään. Pihamaalla puun katveessa juotiin kahvit ja tuntui hassulta ajatella, että oltiin lähes Helsingin keskustassa. Aivan ihana asuinalue! Kaksivuotias jaksoi hyvin seurustella, esitellä kirjojaan sekä rappustenkulkutaitojaan ja välillä syödä reippaasti päiväruokansa. Rauhallinen ja iloinen pikkuneiti, jonka läsnäolosta vaarinsa oli aivan myyty ja minä myös.

Hotellin rauhallisella hiekkarannalla istuskelin illalla ja katselin merelle. Purjeveneitä, riippulautailijoita ja suppailijoita oli liikkeellä sekä muutama pitkän matkan uimarikin poijujensa kanssa. Kauempana iso rahtilaiva oli menossa Vuosaaren satamaan. Tutkin rakkoleviä ja nautin ilta-auringosta leppeässä tuulenvireessä. Ei ollut hyttysiä eikä liikenteen melua.

Kotimatkalla poikettiin Vääksyssä Viipurilaisen leipomon kahvilassa. Olimme ostaneet kotiin viemisiä ja istuimme kahvilla, kun pihaan pöllähti bussi eläkeläisiä ostoksille. Melkein jäätiin jalkoihin! Vasta autossa hoksasin, että sellainen minäkin kohta olen - ensi kuussa, hih!